Sambia: Rahanvaihtoa Lusakassa 23.-24.9.

Nyt on on saatu ensikosketus Afikkaan ja tarkemmin ottaen Sambian Lusakaan. Heti lentokoneesta ulos tullessa lämpö iski vasten kasvoja, vaikka kello lähenteli vasta seitsemää aamulla. Siinä vaiheessa viimeistään tajusi, että tällä reissula hiki tulee virtamaan vaikkei mitään tekisikään. Toinen  asia mihin ulkona kiinnitti huomiota oli auringonnousu: vaikkei oltukaan sen erikoisemmassa paikassa kuin lentokentällä niin se oli VAIKUTTAVA. 

Lentokentällä kaikki sujui moitteettomasti eikä tilatussa bussikyydissäkään ollut ongelmia. Matka kentältä keskustaan ei ollut pitkä, mutta ruuhkassa köröttelyssä meni oma aikansa. Täällä ei oikeasti ole niin paljon autoja eikä Lusakaa voi ulkoisen habituksensa perusteella kuvailla suurkaupungiksi, mutta kulkuneuvojen määrän kasvu yhdistettynä vanhaan ja autojen määrän kehityksestä jälkeen jääneeseen infraan tekee tehtävänsä. Onneksi släkkiä oli varattu tarpeeksi paljon ja matka meni stressitömästi totutellessa ajatukseen, että nyt se  reissu on oikeasti jo alkanut.

Yöpaikaksi meille oli valittu Lusaka Hotel, joka tuntematta hintatasoa vaikutti ihan ok paikalta: henkilökunta oli ystävällistä, paikat ihan hyvässä kunnossa ja sijainti erinomainen.  Lisähuomiona vielä, että Lusaka ei ole millään muotoa turistikaupunki, joten hostelleja/ hotelleja on yllättävän vähän, minkä takia tämä mesta kannattaa ainakin tarkistaa majoitusta etsiessä.

Hotlalla käynnin jälkeen oli sitten aika vaihtaa dollarit kwatchoihin (1$ = 5,38 ZMK), mikä onnistuu ainoastaan Zambian sisällä. Viralliset vaihtopaikat on fiksuin valinta, mutta niissäkin takaisin saadun rahan määrä kannattaa muuten tarkistaa. Ei pelkästään siksi, että haluaa pelata varman päälle kusetusmahdollisuuden suhteen, vaan myös siksi ettei täällä ehkä osata laskea tai ei kiinnitetä niin paljon huomiota rahamääriin. Esimerkiksi lentokentällä osa porukasta sai ”visa on arrivalin” ilmaiseksi (ei vain pyydetty rahaa), kun virallisesti se maksaa 50$. Rahanvaihtopisteessä Lusakassa taas itse sain oikean summan kwatchoja takaisin, mutta kaveri sattui saamaan 90 ZMK extraa, joten joskus näinkin päin.  Rahaa täällä vaihdettaessa kannattaa myös  katsoa, että nollia on tarpeeksi vähän eli että saa uutta 2013 voimaan tullutta valuuttaa.

Eri valuutoista vielä sen verran, että dollarit toimii kaikkein parhaiten vaihdossa, euroja saa vaihdettua kohtalaisesti huonolla kurssilla ja puntien vaihtaminen onnisuu lähes joka paikassa. Vaihtaminen on myös pakollista, sillä maan lakien mukaan kwatchat ovat nykyisin ainoa laillinen valuutta vaihdossa, vaikka monet ovat valmiit ottamaan varsinkin dollareita vastaan.

Oltiin Lusakassa tosiaan pelkästään yks päivä ja itse osallistuin sinä aikana Madiba Eco-villagella (NECOS) käyntiin, jossa tutustuttiin itse kylään; kuultiin koulutuksen järjestämisestä sekä siitä miten eri tavoin kylässä asiat oli järjestetty ekologisesti ja tehokkaasti aina viljelystä ja yhteisökulttuurista kuivavessoihin ja jätteiden käsittelyyn. Reissu paikan päälle oli todella mielenkiintoinen ja sen aikana oppi paljon siitä, miten asiat oikeasti toimii ja minkälaisia tarpeita täkäläisillä on. Lisäksi tajusin sen kuinka suuri juttu pienikin apu tai huomionosoitus tällaisissa projekteissa oikein on. Käynnin aikana varsinkin lapset olivat todella kiinnostuneet meistä ja tuli ihmettelemään mitä kolmisenkymmentä valkoista täällä tekee. Suurin osa vierailusta käveltiin ympäri kylää auringon porotaessa pilvetömältä aivaalta, minkä seurauksena juomavettä kului huolella ja huolimatta 40 suojakertoimen rasvoista, monesta meistä tuli aika punanaamoja.

Visiitin jälkeen käytiin vielä yhdessä ruokailemassa paikallista safkaa keskustassa ja napattiin siihen kylkeen esimmäiset paikalliset bissetkin, Mosit. Ruoka oli maittavaa.  Maut ainakin vuohimuhennoksen, puhvelin ja vegesafkojen osalta oli aika eurooppalaista eli odotettua vähemmän mausteista. Mosi-olut taas oli näille aluille tyypillistä vaaleaa maissilageria: hieman makeampaa kuin viljaveljensä ja –siskonsa, mutta toimii erinomaisesti kylmänä 30 asteen lämmössä.

Illalla käytiin lisäksi Lusakan Suomen suurlähetystössä, jossa kuultiin henkilökunnalta sekä kolmelta suomalaiselta vapaaehtoistyötä tekevältä (joista Olli matkasi meidän messissä ex temporena Kafueen mukaan) maasta hieman lisää. Ilta sujui rattoisasti ja päästiin myös käyttämään suurlähetystön saunatiloja sekä vilvoittelemaan ulkoaltaassa. Iso kiitos näistä siis Suomen Lusakan suurlähetystölle!

Suurlähetystövierailun aikana pimeys kerkesi laskeutumaan ja loppuillasta tuli selväksi, että kadut on valoisalla todella vilkaat (noin klo 6-18), mutta muuten kaikkialla on ihan hiljaista. Ravintolat menevät myös kiinni yllättävän aikaisin ja klo 20 jälkeen ei melkein mistään saanut enää ruokaa. Lusakasta olen kuullut vähän ristiriitaista infoa siitä, että kannattaako siellä köpötellä pimeällä vai pitäisikö aina ottaa taksi, mutta ainakaan yhden illan pääkadulla köpöttelyn aikana ei ollut mitenkään turvaton fiilis. Tosin syvemmälle sivukujille ei ollut minkäänlaista intoa edes 6 hengen porukassa.

Seuraavaksi kohti Kafueta, jossa vietetään 7 päivää leiriolosuhteissa erilaisten projektien ja aktiviteettien parissa. J