Livingstonesta matka jatkui lentäen kohti Johannesburgia,
jossa meidän oli määrä viettää pari päivää ennen Kapkaupunkiin menoa. Kyseinen
matka sujui kaikinpuolin ongelmitta ja sen suhteen ei ole muuta mainittavaa
kuin, että Livingstoneen on juuri saatu pystyyn uusi lentoterminaali, jonka
sisätilat olivat puolivalmiit (vain 2 kauppaa laitettuna ja osa vessoista).
Johannesburg oli oman reissun osalta vahvasti yrityspainotteinen enkä kerinnyt turisteilemaan siellä sen kummemmin. Majoitus meillä oli epämääräisessä rakennelmassa nimeltä Rosebank Backpackers. Paikka on kulunut, sokkeloinen ja suihkuja oli vähän eikä henkilökunta ollut mitenkään avuliaalla päällä kenellekään tai mihinkään aikaan, mutta alue hotellin ympärillä oli paljon keskimääräistä turvallisempaa, minkä takia ymäristössä tuli käveltyä pimeälläkin. Joka mestaan mentiin aina porukalla, mutta ei se turvallisuudentunne kuitenkaan pelkästään siitä ihmismäärästä johtunut, sillä paikallistenkin mukaan Rosebank on muutenkin kaupungin turvallisimpien alueiden joukossa ja Johannesburgissa ongelmia tulee pääasiassa vain kuudella eri alueella, joissa ryöstetyksi joutuu lähes varmasti. Vaarojen välttäminen on täälläkin suurelta osin siitä kiinni, että tietää missä kulkea ja missä ei.
Sasolilla ja Metsolla käynnin lisäksi (loistavat setit joten
kiitos näistä käyntimahdollisuuksista) tuli tehtyä yks turistisetti ja se
suuntautui vanhan kultakaivoksen luokse rakennettuun Gold Reef City -huvipuistoon,
jonne meistä lähti pieni ryhmä yritysvierailujen jälkeen. Valitettavasti
tultiin sinne sen verran myöhään, että kerittiin käväsemään vain muutamassa
laitteessa sekä käymään kultakaivoksen museo-osassa 215 metrin syvyydessä.
Varoitustuskylttien mukaan museo ei muuten sovi odottaville, klaustrofobisille
eikä lisäksi lihaville! Toinen hauska huomio huvipuistossa oli
aseidenjättöpaikka ennen sisääntuloportin turvatarkastuksia.
Oltiin tosiaan huvipuistossa iltapäivästä, joten suurimmat
koululais- ja lapsilaumat olivat jo lähdössä kohti kotia, joten missään ei ollut
ruuhkiä. Lisäksi huvipuiston hinnat sopivat erinomaisesti opiskelijabudjettiin:
130 RM:llä pääsy kaikkiin laitteisiin ja 90 RM museokäynti. Ne pari laitetta
joissa käytiin toimi ja useassa kokeilematta jääneessä oli selkeästi
potentiaalia. Tykkäsin myös museokäynnistä, sillä koko kierros 215 m syvyydessä
oli luotu näyttämään sellaiselta kuin mitä se oli toimintaaikanaan.
Nautinnollinen kokemus, kun unohti pienen klaustrofobian ja keskittyi
ihmettelemään näkymiä. Itselle tuo 215m riitti vallan hyvin, mutta kaivoksen
toiminta-aikana oltaisiin oikeasti oltu siinä vaiheessa vasta pinnalla, sillä
kaivos itsessään on ollut yli 3 km syvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti