Sambia: Kafuen luonnonpuisto 24.-30.9.

Töttöröö. Lusakasta Kafueen kesti  tilausbussilla noin 4-5h, sillä matkan varrella koukattiin oppaiden kotikylään länkkärinäytille. Hyvää meininkiä ja mukaan tarttui pari maitoporukkia paikallista ”olutta” sopivaan 2 ja 3 kwatchan litrahintaan. Maussa ei todellakaan ollut kehumista ja tölkit oli silminnähden likaisia, mutta jos paikallisille maistuu niin miksei meillekin!

Valitettavasti kyseisten juomien nauttiminen jäi itsellä kuitenkin loppujen lopuksi pelkästään maisteluasteelle.  Omat ostokset muhi meinaan 3 päivää eli 3 päivää liikaa Kafuen makuupaikassa, minkä seurauksena jopa paikalliset vartijat olivat sitä mieltä, ettei tökötteihin kannata enää koskea vaan ne on parempi roudata suorinta tietä kaatopaikalle.

Aika Kafuen luonnonpuistossa Chunga Campilla sujui todella chillisti ja yllättävän nopeasti. En muista koska olis viimeksi ollut yhtä rentoutunut ja stressitön olo kuin mitä siellä saavutti. Ei ollut kiire mihinkään ja oli OIKEASTI aikaa ja sitä tuli myös käytettyä pelkästään itseen ja ihmettelyyn.

Myös tarjolla oleva ohjelma tuki erinomaisesti tällaista itsetutkiskelua. Aamut alkoivat lähes jokaisena päivänä Mindfullness-harjoituksilla, minkä lisäksi omaa elämää, suuntaa ja preferenssejä pohdittiin muutamassa muussakin workshopissa. Osan porukasta tällainen veti hieman liiaksi takaisin arkeen, mutta ite pysyin jotenkin koko ajan sellaisessa unenomaisessa harmoonisessa moodissa jopa yritysworkshopeissa.

Siisteinä Kafuessa ei kuitenkaan ollut rentoutuminen vaan AiA-porukan yhteenhitsautuminen sekä paikallisiin tutustuminen, jotka valmisti meille aivan tajuttoman hyvää safkaa padoissa ja kattiloissa maakuopassa ja notskien päällä sekä suojelivat villieläimiltä. Todella hyväntuulista porukkaa, jotka jeesas mielellään  aina majan ja saunan rakennuksesta opettavaisiin kävelyihin lähimaastossa. Niin puhumattakaan paikallisista tansseista leirinuotiolla ja yhteisestä musisoinnista mukana olleilla soittimilla. Jammailu Angry Birds –kanteleiden kanssa muuttivat myös muun muassa  ala-asteella saadut antipatiat positiiviksi fiiliksiksi kyseistä soitinta kohtaan.

Niin joo ja sitten jokailtaisella leirinuotiolla yhtenä iltana oli siistiä opetella paikallisten kanssa lokaaleja tansseja tulen ympärillä (hitto että sekä naisilla että miehillä on täällä liukkaat lanteet), jota seuras parin illan päästä show, jossa paikalliset tanssikoululaiset tuli näyttämän meille mallia ja opetti vähän lisää. Se hetki nuotion loisteessa keskellä pimeää Afrikkaa ja pilvetöntä tähtitaivasta on kyllä jotain mistä on ikuisesti kiitollinen ja hetki, jota ei takuulla unohda. Monelle skidille kokemus näytti olevan yhtä iso juttu sillä useat ei olleet ennen tuota iltaa nähneet valkonaamaa saati sitten 55 sellaista kerralla.

Aivan mahtavaa meininkiä ja ihmisiä!