Etelä-Afrikka: Sairaslomaa ja Halloweeniä (2.11.)

Joo, eihän tässä sitten kerinnyt kuin muutaman duunipäivät vetämään ennen kuin influenssa iski ja nyt sit sitä ollaan 5 päivää kipeenä. Meistä tuli täällä hostellilla yks kipeeks ja sen jälkeen aina uus on sairastunut joka toinen päivä eli nyt kipeenä 4/6 täällä asuvista vapaaehtoisista. Hauskinta on et Table View’n medicrossilla tasan yhdelle on tehty kunnon testit ja muille arvottu eri tauteja vaikka oireet on samat ja ollaan kerrottu asuvamme samassa talossa.

Viime päivät menneet aikalailla nukkuessa, mutta parempaan suuntaan menossa ja toivottavasti huomenna olis potkua lähteä kaupoille. Nämä seinät rupee meinaan kaatuun aikalailla päälle.

Tajusin kans tossa eilen tän kuun aikatauluja katsellessa, että mullahan on täällä enää 8 vapaapäivää ja 14 työpäivää jäljellä. Duunipäivien jälkeen ite ja muut on aikalailla sen verran väsyneitä ettei niinä iltoina tule tehtyä mitään sen kummempaa ellei seuraavana päivänä ole vapaata, joten ehkä pitäis alkaa pohtimaan mihin haluaa noi 8 pvää käyttää. Itsellä on siin mieles hyvä tilanne, et AiA:n aikana tuli nähtyy ja tehtyy kaikki suurimmat jutut ja massia pitäis säästellä loppureissua varten. Devil’s peak olis hyvä tosin haikkaa heti, kun tän kuumeen saa pois. Sit Long Streetille ja Greenmarket Squarea tutkimaan. Muut nopsaan mieleen tulevat jutut on surffaus, two ocean’s world ja lion’s head. Sitten sinä ainona vapaana lauantaina pitää tehdä uus visiitti Old Biscuit Millille nauttimaan Neighbourhood Marketin antimista, joka on ehdoton must täällä käyvälle.

Viimeiset pari päivää vedelty jogurttia ja nuudeleit, mut nyt nekin alkaa loppumaan, joten tänään taitaa olla kauppapäivä. Kävästään kans treffaamas Kellyä, joka on toistaseksi ainoona meistä päätynyt sairaalaan. Muut sinnitellään viel täällä.

Ainiinjoo, torstaina tuli kuumeesta huolimatta kävästyä muiden maanitellessa mukana Table View’n paikallisissa Halloweebileissä. Ihan hauska setti ja oli mukava nähdä muita vapaaehtoisia, mutta muutama tunti tässä olotilassa riitti. 

Etelä-Afrikka: Colour me crazy

Päivät pyörii aika nopsaan eteenpäin eikä duunin lisäksi oikein kellään ei ole ollut paukkuja muihin juttuihin työpäivinä. Moni nappasi tosin alkuun vapaapäivinä muutamat reissut, mutta totesi et niiden jälkeen seuraavat päivät menee töissä väsyneenä.

Itsellä aika on mennyt kans pääasiassa välillä SANCCOB-Elements-Pick ’n pay-Bayside mall paria kertaa lukuunottamatta. Nyt eilen oli kuitenkin isompaa häpeninkiä. Oltiin ostettu Matthew’n, Julien, Zoen, Tilmanin ja Elken kans liput Colour me crazy-festareille, jonne paineltiin Mathew’n autolla ennen yhdeksää. Oltiin siis pelipaikoilla 2h ennen 5km juoksun alkua eli aamu meni vähän odotteluksi, mutta toisaalta saatiin ihan jees autopaikka eikä tarvinnut jonottaa.

Tapahtuman ideana oli pukeutua valkoiseen ja kulkea 5 km matka jonka aikana 1km välein päälle heitettiin tietyn väristä jauhetta, joiden lisäks osallistumismaksuun sisältyi 1 väripussi per peppu. Lisäks väripusseja oli mahdollista ostaa lisää ja niitä jaeltiin muun muassa festarilavalt pariin kertaan ilmaiseksi, joten väriä lens päälle aina vähän väliä. 5km taipaleen jälkeen, joka ihmismäärän ja porukan mentaliteetin takia meni aikalailla kävelyksi eikä juoksuksi, alkoivat lähtö- ja maalipaikkana toimineella alueella yhden lavan festarit.

Arska paistoi koko lauantain täysin pilvetömältä taivaalta ja ilma oli todella kuiva, minkä takia värit ei jääneet niin hyvin vaateisiin, mitä olin odottanut. Moni kastelikin itseään matkan varrella olleilla vesipusseilla juomisen sijaan ja muutama, joilla oli matkassa vesipullo, uhras sen sekoitettavaksi väriaineeseen. Tää keino oli ainoa tapa, jolla värit sai kirkkana ihoon ja kuteisiin. Kuivasta ilmasta, kuumuudesta ja pölystä johtuen edes kirkkaimpien värien vaikutus ei kuitenkaan jäänyt kovin pitkäksi vaan aikalailla maalivaiheessa ja viimeistään festareiden aikana jokaisen juhlijan väri-ilotulitus oli muuttunut yksinkertaisesti likaisuudeksi. :D

Me oltiin festareilla viiteen asti päiväl, kun osa ja kuski halus lähtee pois. Ittel olis vielä olu virtaa jatkaa. Jännä festarimuuten myös siin mielessä, että se alkoi aamulla ja päättyi jo klo 8 illalla.

Anyways, hemmetin hyvä fiilis ja hauskat festarit! Mukaan olis tosin kantsinut ottaa joku lätsä tai edes aurinkorasvaa, sillä keli uuvutti monet ja meistä suurin osa löysi likakerroksen alta auringon polttaman punaisen ihon ja rajat, joita ei ihan heti saa pois. Onneks olin ite napannut edes arskat messiin!

Etelä-Afrikka: Pingviinien parissa

Ekan lomal jälkeen pääsin seuraavaksi jo työskentelemään pingviinien kanssa. Duuni on osaltaan aika paljon paikan siivoamista joka kertaa uudelleen, mutta joten ruokkimisen ja pingviinien kanssa toimimisen mukaan tulo nosti huomattavasti fiiliksiä.

Perussiivoamiset ymmärtää toki tärkeänä duunina ja niillä varmistetaan, että kaikki toimii niin kuin pitää eikä niiden tekeminen mitenkään harmita, mutta vastapainoksi haluaa päästä työskentelemään suoraan pingviinien parissa, joiden takia sitä oikeasti ollaan täällä.

Ekan päivän pingviinien käsittelyn jälkeen vasemman käden peukalon kämmenosa oli aika mustelmilla ja haavoilla puremisesta, sillä pingviinit ei lopulta diggaa siitä että joku tulee ja yrittää nostaa ne paikasta toiseen (yllätys!). Käsittelyn lisäksi uutena juttuna tuli pingviinien ruokkiminen, joka on aika vaikeeta ja niitä hommia, joissa kokemus tuo selkeesti varmuutta. Osa pingviineistä ei meinaan tykkää syödä, mutta kuntoutumisen kannalta tavaraa pitäisi kuitenkin saada sisään.

Tästä se lähtee!

SANCCOBista pitää vielä mainita, että sen pääasiallinen tarkoitus on ottaa vastaan huonokuntosia ja sairaita pingviinejä ja muita merilintuja, kuntouttaa/parantaa ne ja palauttaa takaisin luontoon.

Näiden hetkellisten vierailijoiden ohella paikan päältä löytyy myös joukko pingviinejä ja muita merilintuja, joita ei eri syistä voida enää palauttaa luontoon ja joiden joukkoon osa SANCCOBille tuoduista uusista linnuistakin kuntoutuksen jälkeen siirtyy.

Koko toiminta on kaikin puolin äärimmäisen tärkeää duunia, sillä afrikan pingviinejä on jäljellä enää murto-osa siitä, mitä niitä oli 10 vuotta sitten ja määrä pienenee koko ajan. Ilman apua laji onkin vaarassa kuolla sukupuuttoon -  juuri meidän ihmisten takia.

Etelä-Afrikka: Ensimmäiset päivät SANCCOBilla

Seuraavana päivänä (pe 18.10.) alkoikin sitten vajaan 6 viikon vapaaehtoisduuniurakka SANCCOBilla pingviinien ja muiden merilintujen parissa.

Täällä Elementsillä muita vapaaehtoisia on tällä hetkellä 3 mimmiä ja 2 muuta jätkää, joista kahdella ei ole aikaisempaa kokemusta eläinten hoidosta, mutta muilla ja suurimmalla osalla SANCCOBin harjoittelijoista ja vapaaehtoisista on eläintausta opiskelun tai töiden puolesta.

Elementsissä vapaaehtoisia on yleensä kahden dormihuoneen ja vapaaehtoisdiilihinnan (100RM/yö) takia lähialueen yöpaikoista toiseksi eniten heti AVIVA-talon jälkeen, jossa suurin osa vapaaehtoisista yleensä asuu.. Itsekin tulin kelailleeksi kesällä AVIVA-taloa, koska siellä yöpyy kaikki AVIVAN kautta Table Viewn läheisyydessä olevat vapaaehtoiset (tällä hetkellä noin. 30 henkeä) ja mahdollisuudet tutustua laajaan porukkaan ja tehdä juttuja yhdessä ovat Elementsiä paremmat. Itse päädyin kuitenkin lopulta Elementsiin, koska se oli vajaalta 6 viikolta 200e halvempi.

Jutteluiden pohjalta osa diggailee AVIVA-talosta meiningin takia, mutta osa taas ei. Suurin osa siellä oleilevista on noin 20 vuotiaita ja meno on sen mukaista (vähän niin kuin suomessa olis ekoja kännejä vetelevien teinien keskellä). Toisaalta täällä Elementsillä meininki on ollut sitten yllättävän rauhallista ja koska dormiasänkyjä on vain 8salle, niin aktiivisuus on todella paljon kiinni siitä minkälaista porukkaa sattuu olemaan ja jos todennäköisyyksiä miettii niin 30 hengestä löytyy helpommin hengenheimolaisia kuin seitsemästä.

Ensimmäinen päivä SANCCOBilla meni aikalalla kuin ekalle luokalle mentäessä: mistään ei tiedä mitää, on aikalailla pihalla ja ulosanti on lähinnä astetta huonompaa läppää kuin normaalisti. Tämä eka päivä meni mulla pääasiassa mats & crates osastolla pesurin, kahden eri litkun ja harjan kanssa erilaisia asioita pissasta, kalasta ja kakasta siivotessa. Duuni ei ole siinä mielessä fyysistä, että nostelisi maksimipainoisia juttuja, mutta siinä ollaan lähes koko aika ulkona ja tekemässä jotain fyysistä hommaa. Näin ollen 8 tunnin duunipäivän ja tunnin ruokiksen jälkeen on aika väsy – varsinkin jos köpöttelee vielä päälle 3 km kauppamatkan kasseineen.

Toinen päivä meni aikalailla samalla tavalla kuin ensmmäinen, mutta tällä kertaa oleskelin lähinnä generalin puolella tiskaten, pyykkejä laitellen ja pingviineille ruokaa tehden. Pikkuhiljaa alkoi tutustua porukkaan, mutta jotenkin sitä vaan oli sellainen inttifiilis ja vähän yli 3 viikon reissaamisen jälkeen pitkäkestoinen työnteko tuntui yllättävän haastavalta. Toisaalta samat vibat olis voineet olla missä tahansa muussa duunissa vastaavan reissun jälkeen varsinkin jos paikka, ihmiset ja tehtävät ovat täysin uusia.

Ensimmäisenä kahtena päivänä tuli pariin kertaan kelattua, että mihin sitä on taas ryhtynyt ja ei se taksikuski väärässä ollut kun ihmetteli miksi teen 6 viikkoa duunia ilmaiseksi sen sijaan, että olisin beachilla ja harjoittelisin vaikka surffausta.

Pe-la duuneilun jälkeen koitti onneksi jo ensimmäinen vapaapäivä (mulla duunirytmi 2 päivää duunia, 1 vapaa, 4 duunia, 2 vapaa, 3 duunia, 2 vapaa jne.) jolloin lähdin seuraavaa maanantain vapaaehtoisduunin aloittavan Tilmanin kanssa tutkimaan läheistä ostoskeskusta. Matkalla sattui siisti kohtaaminen, kun auto yht’äkkiä pysäytti viereen ja siellä ollut nainen kertoi, että kohta tietä pitkin kävelee mimmi joka on talsinut 7 kuukauden aikana jo yli 5 000km ja on 10km päässä viimeisestä pisteestä ja kysyy, että halutaanko kävellä yhdessä kauppamatkan ajan. Totta kai haluttiin! Täytyy sanoa et ihan mahtava mimmi ja mahtava proggis tuo Hearts in Motion.

Ostoskeskuksesta mukaan tarttui paikalliseen luuriin vähän lisää credittiä sekä pari paitaa, minkä jälkeen päivä meni nätisti hostellin sisäpihalla aurinkoa ottaen ja AiA-reissun aikana ostetulla calligraph-kynällä piirrellen. Erittäin chilliä!

Etelä Afrikka: Robben Island 16.10.

Aivan huikea AiA-reissu on nyt takana ja paljon muutakin tuli tehtyä kuin tähän blogiin kirjoitetut jutut. Hemmetin isot kiitokset kaikille messissä olleille samoin kuin viimeisen illan sitsien juhlapaikkana toimineelle Alfajirille.

Suurin osa AiA-porukasta suuntasi eilen kohti Suomea. Minä, Niina, Andy, Vesa sekä Kapkaupungissa mukana ollut Aleksi vietettiin iltaa vielä Long Streetillä Addis in Capessa afrikkalaisesta ruuasta nautiskellen.  Hyvää fingerfoodia. Käytettiin raflas hyvä aika ja lähdettiin sulkemisen aikaan pois. Mulla olis sen jälkeen ollut 22,5 km taksimatka Table Viewin Elements-hostellille (jossa kaikki mun tavarat olivat, muttei hotellihuonetta, koska omistajat eivät olleet paikalla mun siellä käydessä) ja tässä vaiheessa alkoi tuntua, että voisin taksimatkan sijaan säästää aikaa ja rahaa ja napata vaan dorm bedin samasta hostellista, jossa Aleksi, Niina ja Andy keskustassa asuivat.

Köpöteltiin siitä siten Cape Town Backpackersiin, jossa esitin asiani respassa olleelle yövartijalle. Vapaa huone –kyselyä seuras 15 minuutin keskustelu siitä miksei hostelli ollut valmis ottamaan maksavaa asiakasta vastaan. Aleksilla oli dormissaan paljon tyhjää ja Andyllä & Niinalla omassa huoneessaan 3 vapaata xtrasänkyä. Hostellissa oli siis tilaa, mutta checkautuminen ei onnistu koska en ollut bookannut huonetta etukäteen eikä mun nimeä siten ollut listalla. Kuulemma siinä vaiheessa netin kautta bookkaaminenkaan ei olisi auttanut asiaa… Olis vaan pitänyt köpötellä suoraan jompaan kumpaan huoneeseen ja vaan maksaa aamulla. Hiukkasen heiluri otsassa mentiin siitä sitten viereiseen hostelliin, jossa makuupaikan sai ilman sen suurempia mutinoita (onneks olin napannut passin mukaan!).Tais muuten olla eka kertaa kun tsekkaan huoneeseen ilman muita tavaroita kuin ne mitä taskuista löytyi.

Seuraavana aamuna sitten lataamaan kännyä noiden hostellin aulaan ja Andyn kyydissä autolla kohti Robbenia jonne oltiin varattu liput viikkoa aiemmin. Pahimpana turistikautena liput kannattaa varata ja paria kuukautta aiemmin, mutta nyt meni nätisti viikkoa ennen. Lautan lähtöpaikka löytyi yllättävä helposti ja saarelle päästiin joutuisasti. Saarella ensimmäinen kierros tehtiin turrebussissa, jossa opas heitti hyvää läppää selkeällä enkulla. Tämän jälkeen siirryttiin sitten itse vankilaan, jossa Nelson Mandela vietti vankeusaikansa. Siellä kierroksesta vastasi paikan entinen vanki, joka jakoi samalla omia kokemuksiaan. Kierros oli ihan ok, muttei yksikää meistä kolmesta oikein ymmärretty oppaan laiskasta murteesta kahta kolmasosaa (taitaa tämänkin olla ensmmäinen kerta enkkukierroksilla). 

Takaisin tullessa oltiin 15 minuuttia lautalle osoitetusta lähtöajasta aikataulussa jäljessä. Satamassa oli sinne saavuttaessa myös käsittämätön määrä ihmisiä ja lautan paikalle saapuessa yli puolet ei tietenkään mahtuneet mukaan erottaen esimerkiksi yhden vanhan pariskunnan toisistaan. Seuraavan lautan luvattiin tulevan 20 minuutin päästä, mutta odottelu venyi  kunnes lopulta meidät ohjattiin eri kohtaan satamaa karsinaan. Tässä karsinassa seistiin sitten taas tovi kunnes joku saapui ilmoittamaan, ettei mentäisikään paikalle tulleella uudella lautalla vaan jollain muulla. Tämä laukaisi porukassa pienimuotoisen kapinan, minkä seurauksena 10 minuutin päästä meidät sittenkin päästettiin botskiin. Loppusählingin jälkeen oltiin vihdoin ja viimeinen takaisin Kapkaupungissa 2,5h aikataulusta jäljessä. Onneksi ei ollut lentoa samana päivänä.

Waterfrontissa käytiin vielä Belhazarissa nauttimassa  erinomaiset riistavartaat (erittäin laaja viinivalikoima), jonka jälkeen taksilla Elementsiin. Kuski ei oikein tiennyt missä hostelin osoite tarkalleen oli, mulla oli kännykän akku loppu eikä kummallakaan ollut karttaa, joten kuski käväisi Table View poliisiasemalla kysymässä tarkat ohjeet ja pääsin loppujenlopuksi ihan nätisti perille. 

Etelä-Afrikka: Kapkaupungin vaellukset

Kapkaupungissa pääsee veden lisäksi lähelle luontoa myös maalla aivan keskustan tuntumassa. Yleisin kohde on Table Mountain, jonka lisäksi vaellellaan paljon viereiselle Devil’s peakille sekä Lions Headille ja Signal Hillille (jonne pääsee myös autolla). AiA-reissun aikana tulin kiivenneeksi Table Mountainille, mutta kaksi muuta ovat vielä kokematta. Onneksi tässä on kuitenkin vielä 4,5 viikkoa jäljellä, joten eiköhän noihinkin pääse tutustumaan township-rundin lisäksi.

Table Mountainille oma retki lähti AiA-porukan Kantin ja PhanTomin kanssa Cable Carin luota, josta tarkoituksena oli suunnata Contour Pathin kautta kohti Platteklip Gorge –reittiä Table Mountainin laelle. Kesken Contouria spotattiin kuitenkin selkeästi käytetty reitti ylöspäin, jota ei kuitenkaan oltu merkitty Cable carin luona olleeseen karttaan, mutta päätettiin kuitenkin tsekata mihin se vie.

Reitti oli hieman mutkittelevaa ja suoraviivaisesti ylöspäin suuntautuvaa, ja koska polku oli pitkään selkeä, niin jatkettiin matkaa ja toivottiin, että tätä kautta säästettäisin hyvin aikaa. Pikku hiljaa selkeä polku alkoi kuitenkin hävitä ja ja jyrkkyystaso kasvoi, kunnes lopulta eteneminen sujui lähinnä tunnustelemalla ja toivomalla, että seuraavan kielekkeen jälkeen näkyis mahdollisuus päästä ylöspäin. Aika pitkään päästiinkin näin etenemään, kunnes jossain vaiheessa mulla alkoi tuntua, että jos joka nyppylän jälkeen seuraava reittivalinta on mysteeri niin ylöspäin mennessä päädytään isolla todennäköisyydellä tilanteeseen, jossa joudutaan miettimään miten päästä edes alas. Jätkät suostuivat ehdotukseen alas menosta, mutta koska oltiin jo sen verran kauan kuljettu ja vieläpä kohti alkuperäistä merkittyä reittiä niin päätettiin yrittää josko tähän asti päästystä kohdasta pääsisi alaspäin sen sijaan, että palattaisiin jo tehtyä reittiä pitkin takaisin.

 Alas meno sujui aluksi nätisti, mutta vaati muutamaan kertaan repun pois ottamista ja pudottautumisia, kunnes lopulta oltiin tilanteessa, jossa ylhäältä loivalta vaikuttanut reitti päättyikin pystysuoraan pudotukseen. Tässä vaiheessa viimeiset metrit olivat olleet aikaisempaa enemmän käsivoimajuttuja ja hetken aikaa oli vahva fiilis, ettei tästä ehkä päästäkään enää takaisin. Onneks paluu kuitenkin onnistui ja 3 tunnin sähellyksen jälkee oltiin jälleen Countorilla – itse ainakin astetta viisaampana ja varovaisempana. Offarit on jees, mutta reittikartta tuntemattomalle mestalle on erittäin pop samoin kuin kiipeilyyn sopivammat kuteet (ei repee housuista haarat tai joudu haikkaamaan pelkis boksereissa :D).

Pienen harhareissun jälkeen päivää oli kuitenkin vielä ihan hyvin jäljellä ja päätettiin vetäistä ylös alkuperäistä reittiä, jolta löytyy selkeitä porrastuksia ja muutama aitakin. Reitti on selkeä eikä siinä tarvita käsiä ollenkaan, muttei se kuitenkaan ole mikään ihan täysin helppo reitti. Nousu on kohtalaisen suoraviivainen ja askelmia on paljon, joten reitti ottaa oikeasti voimille. Itsellä viimeinen tunti meni offarin jälkeen jalat nätisti hapoilla, mutta toisaalta ylhäällä fiilis olikin sitten pirun loistava ja niitä näkymiä arvosti selkeesti enemmän kuin jos en olisi nähnyt vastaavanlaista vaivaa. Tänne vois köpötellä toisenkin kerran ja mahdollisesti eri reittiä niin tulee nähtyä vähän enemmän. Diggaan.

Etelä-Afrikka: Kapkaupungin Gun Run 2013

Gun Runista ja juoksufiiliksistä juttua juoksublogissani Leijonan edellä, joten klikkaa linkkiä. :)

Etelä-Afrikka: Kapkaupungin ympäristö autolla

Kapkaupunki ympäristöineen on ehdottomasti autokaupunki. Takseihin mahtuu yleisesti joko 4 tai 7 henkeä eli isolla porukalla itse kaupungissä pääsee liikkumaan toki hyvin, mutta sitten kaupungin ulkopuolelle meneminen alkaa maksamaan, jos vertaa siihen, että perustoyotan voi vuokrata 20e eurolla ja bensa maksaa 0,7e/l. Jos kustannukset pääsee vielä jakamaan, niin halvalla pääsee. Näin ollen voisin sanoa, että Kapkaupunkiin kannattaa ehdottomasti tulla, sillä en tiedä toista mestaa, jossa olisi näin paljon tehtävää ja nähtävä vastaavalla alueella mukavassa ilmastossa, mutta sillä huomiolla, että ilman autoa iso osa siitä kaikesta jää helposti näkemättä. Tai ainakin se on vaikeampaa ja pitää jokaista kohdetta varten buukata reissu tai pohtia siirtymiset erikseen.

Omia lähialueen lemppareita on tähän asti olleet Stellenboschin viinitilat, False Bayn rannikko, Chapmans Peak Drive (tää on must, tietulli 36RM/ auto) sekä ajelu Afrikan eteläisimpään kärkeen Cape Agulhasiin, jossa Atlantin valtameri ja Intian valtameri kohtaavat. Noiden paikkojen lisäks pitää mainita ajoreitin ehdoton lemppari, joka on Hyväntoivonniemi ja Cape Point, jotka ovat todella siistinnäköisiä. Cape Pointissa on lisäksi mahdollisuus lähteä hieman off-roadaileen jalan kallioille, joista pääsee näkemään nättejä maisemia ja paikkoja, joita ei huipulla olevalta majakalta näe. Cape Pointin lähellä on myös Boulders Beach, josta löytyy pingviiniyhdyskunta, mikä  myös on aikalailla pakollinen nähtävyys!

Stellenboschin viinitiloista voin suositella Villieraa Methode Cap Classique -viineineen, Warwickin punkkuja ja siistiä tarinaa hääkupista sekä Blaauwklippeniä ja Fairview'n viini + juusto -maistiaisia.

Etelä-Afrikka: Kapkaupungin vesiaktiviteetteja

Kapkaupungissa on ihan järkyttävä määrä tekemistä vedessä. Voi kalastaa, surffata, purjelautailla, sukeltaa, snorklailla jne. Itse valitsin AiA-reissua varten järkättäväksi haihäkkisukelluksen, hyljesnorklailun, valastarkkailun ja syvän meren kalastuksen, joihin kaikkiin osallistuin itsekin. Seuraavaksi hieman fiiliksiä näistä aktiviteeteista.

Kalastus

Vesiaktitiviteettien huonona puolena on, että ne kaikki ovat riippuvaisia säästä ja näin ollen meidänkin syvänmeren kalastus ja tonnikalan tavoittelu vaihtui lähempänä rannikoa 3-10kg kalojen hakuun kahden 6 hengen veneen voimin Cape Boat Chartersin Alanin matkassa.

Reissu lähti käyntiin Simon’s townista, jonne perustaksa operaattorien järkkäämällä kyydillä on 250RM per lätty (oma auto fiksu sijoitus). Merenkäynti oli fisustuksen aikana yllättävän kovaa ja 2,5m aallot hukuttivat horisontin nätisti näkyvistä, minkä seurauksena oman botskin porukasta 4/6 keskittyivät reissun aikana kalastukseen ja 2/6 lähinnä hengittämiseen. Ittelle merenkäynti oli just sopivaa ja oli yksinkertaisesti aivan mahtavaa olla pitkästä aikaa merellä ja vielä fisustamassa.

Kalaa meidän kaks veneellistä sai yhteensä 10 kpl (+pari karkuutusta mukaan lukien yksi hylkeen nappaama kiinni ollut kala), mikä on kuulemma hieman keskimääräistä vähemmän. Kalojen keskikoko oli  3kg per fisu ja isoin ylös saatu painoi noin 4,5kg. Hostelliin mukaan tuli siis mukavat 30 kg fisua, joista 7 kalaa syötiin kolmena eri iltana kalakeittona, medaljonkeina ja grillattuna fileinä. 3 kalaa jäi lopulta syömättä ja ne lahjoitettiin pakastettuna paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle jaettavaksi lapsille. Kaikki saaduista kaloista oli kalaraflakamaa eli ylös nousi lopulta 9 yellowtailia ja 1 katonkel, jotka on snoekin ohella pääasialliset saaliit Kapkaupungin alueen inshore-uistelussa.

Fisustusreissu oli ehdottomasti hemmetin siisti kokemus, mutta samalla on kuitenkin pakko myöntää, etten ihan heti heittäisi uudestaan 1200 RM siitä, että pääsen veivaamaan yhden kalan ylös ja odottelemaan, että tuleeko sieltä  niin paljon kalaa, että voi hyvällä omalla tunnolla nappaa uuden kamppailun itselle.

Haihäkkisukellus

Haihäkkisukelluksen bookkasin Apex Predatorsin kautta ja operaattorin toimi Marine Dynamics Shark Tours. Lähivesien haisesonki oli jo ohi, joten lokakuussa tehtävät haihäkkisukellukset lähtevät Gaansbaista 2h ajomatkan päässä Kapkaupungista ja sinne standardi operaattorien kuljetustaksa on 350RM, joten tätäkin reissua varten auton hankkiminen on hyvä sijoitus. Jos kyydin kuitenkun bookkaa operaatorilta, niin noin hyvää korvausta vastaan kuskit ovat valmiit kulkemaan toivottuja reittejä pitkin, pysähtymään siellä missä matkustajat haluavat ja ovat valmiit odottamaan lounaan/ shoppailun ajan, joten kustomointimahdollisuus kannattaa hyödyntää. Kapkaupungin ja Gaansbain välistä löytyy muun muassa yksi pingviiniyhdyskunta, useampi nätti ajoreitti ja Hermanuksen kaupunki.

Itse haihäkkisukellus oli siisti kokemus. Nähtiin botskilta 15 eri valkohaita, joista kaksi isointa olivat 4,5 metrisiä. Reissun parhaat kuvat ja fiilikset haista sai kannelta, josta pintaan tulevat otukset näki selkeästi koko komeudessaan.  Häkistä käsin, ainakin tällä kertaa, hain näki vain pari kertaa ja ainoastaan silloin kun ne tulivat alle 2 metrin päähän, sillä vesi oli näkyvyydeltään Itämeren luokkaa.

Haihäkkisukellus aktiviteetin nimenä on muuten hieman harhaanjohtava, sillä kyse siinä ei ole kyse sukeltamisesta vaan enemmänkin vedenpinnalla olosta ja veden alle mennään vasta kun henkilökunta antaa merkin, että on tulossa lähelle häkki. Häkki itsessään on puoliksi veden pinnalla ja puoliksi veden alla ja sinne menevillä (tällä operaattorilla häkkiin mahtui 8 kerrallaan) on yllään märkäpuvun lisäksi pelkkä maski. Mulla ja muutamalla muulla oli mukana omat snorkkelit, mutta jos pystyy pidättämään henkeään edes hetken niin snorkkeli on tähän aktiviteettiin täysin turha.

Pakko kuitenkin myöntää, että ainutlaatuinen ja siisti kokemus, vaikkei ihan tajuntaa huonon näkyvyyden takia räjäyttänytkään. 1350 RM (10 hengen ryhmällä hinnan saa ainakin 1250RM/pp) well spend, mutta niitä kokemuksia, joista en olis toisella kertaa valmis maksamaan samaa hintaa.

Haihäkkeilyn lisäks ainakin tämä operaattori tarjosi itse pääohjelman lisäksi lisäohjelmaa  viemällä meidät moikkaamaan hyljeyhdyskuntaa ja pingviinejä, joiden lisäksi tuli nähtyä southern right whale emo ja poikanen 20 metrin päästä.

Valaiden tarkkailu

Valaiden tarkkailu –reissun bookkasin Ivanhoe Sea Safarilta, joka vaikutti arvosteluiden perusteella parhaalta operaattorilta sekä tarjosi 800 ->  400RM/pp-ryhmähintaa (300RM parempi kuin miltään muulta operaattorilta). Tämän reissu starttasi myös Gaansbaista, joten kuljetukset olivat taas 350RM/pp.

Reissulla meitä oli botskilla miehistön lisäksi 18 AiA:laista sekä saksalainen perhe ja tuolle ihmismäärälle botski oli juuri sopivan kokonainen. Myöskin ajankohta oli loistava eli lokakuu on sesonkiaikaa southern right whalejen näkemiseen, joka on ylivoimaisesti yleisin alueella tavattu valaslaji.

En tiedä oliko hyvää tuuria vai hyvä operaattori, mutta tämänkin reissu oli menestys pienistä epäilyistä huolimatta. Olin meinaan kerinnyt shark cagen diven aikana nähdä jo 2 valasta ja autolla ajellessa False Bayssa yhden valaan, joten mielessä oli pieni epäillys siitä, että tuoko valastarkkailu veneellä enää mitää lisäarvoa.

Alussa se ei vaikuttanutkaan ihmeelliseltä, sillä ensimmäinen valas spotattiin sen verran matalasta, että tarkkailu oli pakko rajoittaa 100m päähän. Tämän kohtaamisen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua, sillä seuraava kohdattu valas oli todellä leikkisällä päällä ja usean pyrstön näyttämisen jälkeen uskaltautui useiksi minuuteiksi veneen viereen pyörimään.

Tämän uskomattoman kohtaamisen jälkeen törmättiin vielä kahteen valaaseen eli määrällisesti nähtiin vain muutama valas (joskus niitä voi nähdä kymmeniäkin kerralla), mutta kokemusten laatu oli aivan omaa luokkaansa.

Jos ei muuten halua maksaa tai veneretki ei vain kiinnosta niin valaita on mahdollista nähdä tähän aikaan False Bayssä sekä takuuvarmasti rannalta Hermanuksessa, joka fiiliksen puolesta on ehdottomasti yksi mun suosikkikaupungeista Kapkaupungin lähellä. Aika turistinen, mutta samalla myös jotenkin mukavan idyllinen.

Hyljesnorklaus

Viimeisenä Aalto in Afrikan aikaisena vesiaktiviteettina oli hyljesnorklaus Extreme Scenen kautta operaattorina Animal Ocean (joiden kautta voi suoraankin bookata). Tämä reissu taas lähtee Hout Baystä kohti hylkeiden kansoittamaa Duiker Islandia. Matkaa Kapkaupungista on noin 30 minuuttia ja edestakaiselle kuljetukselle operaattoritaksa on 150RM/pp. Hyljesnorklaus maksaa pääsääntöisesti 550-600RM enkä ainakaan itse saanut sen isompia hintaeroja useampaa operaattoria pommittamalla. Valittuun lafkaan päädyin toimivan kommunikaation lisäksi, koska he pystyivät järjestämään kyydin sekä kaksi 11 hengen reissua saman päivän aikana. Hyvä valinta sillä tää kokemus on ehdottomasti siistein Afrikassa tehdyistä jutuista.

Hyljesnorklaus kuten Gaansbain haihäkkisukelluskin tapahtuu Atlantin puolella, jossa vedet virtaavat suoraan Etelämantereelta. Näin ollen meri on  ympärivuoden noin 13-15 asteista, minkä takia märkäpuvut kenkineen, huppuinen ja käsineineen ovat aikalailla ehdottomia. Sopivan paksuilla välineillä vedessä olo on kuitenkin mukavaa ja itselle 1,5h polskuttelun aikana ei kerinnyt tulla kylmä missään vaiheessa – ainakaan 0-4m syvyydess  uiskennellessa. Saa sitten nähdä mikä tilanne on sukeltaessa.

Duikerin hylkeitä olisi snorkauksen ohella päässyt tarkastelemaan myös sukellusvälinein, mutta koska meitä oli niin paljon botskissa niin dyykkikamoille ei ollut tilaa. Ja ei niille oikeasti ollut tarvettakaa, sillä snorklauspaikalla veden syvyys oli 2-5m, joten sukeltelu painovyön kanssa on erittäin helppoa. Hylkeitä on snorklauksen aikana ihan käsittämättömän määrät eikä ihmisten läsnäolo tunnu haittaavan niitä ollenkaan. Hitaasti lähestyessä pääsee ihan viereen, ja jos taas rupeaa sukeltamaan äkkinäisillä liikkeille niin hyvin nopeasti ympärille ilmestyy muutama hylje leikkimään. Se on kans siistiä!

Hylkeiden käyttäytyminen tukeekin aikalailla sitä väittämää, että Duikerillä vesi on liian kylmää valkohaille, joten siellä on turvallista uiskennella. Jos hylkeillä olisi jonkinasteista kuolemanpelkoa, niin tuskin myöskään joka toinen nukkuisi vedessä tai vaikuttaisi niin chilliltä mitä ne nyt olivat.

Kerta kaikkiaan mahtava kokemus olla vedessä jotenkin niin lähellä luontoa ja näitä upeita otuksia. Rakastan sukeltamista ja snorklailua, mutta tää oli ainakin toistaiseksi jotain vielä siistimpää. Lisäbonarina vielä mainittakoon, että nähtiin Hout Baystä botsilla lähtiessä 3 delfiiniä, joten nyt on alueen kaikki isoimmat vesiotukset nähty!

Jos muuten haluaa nähdä hylkeitä (harbour seals, eri joita snorklauksella tai dyykillä näkee jotka fur seals) niin kannattaa mennä Hout Bayn satamaan, sillä siellä niitä on aina muutama palloilemassa ja odottamassa kalanperkeitä.

Etelä-Afrikka: Oude Molen Eco Village Kapkaupungissa

Kapkaupungin majoituspaikkana meillä toimi  River Lodge Backpackers Oude Molen EcoVillagessa Pinelandsissä. Pinelands on eräänlainen osittain itsehallintoinen kieroutunut alue yhden kaupungin vanhimman townshipin Langan vieressä. Sen asukkaat pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta alue säilyy rauhallisena ja ainakin tähän asti siinä on onnistuttu hyvin  sillä, ettei alueella myydä ollenkaan alkoholia ravintoloita ja hostelleja lukuunottamatta sekä pitämällä pimeät taksit poissa. Pinelandsissa pystyi myös hyvin kävelemään porukassa pimeälläkin eikä missään vaiheessa ollut mitenkään turvaton olo. Vaikka fiilis on hyvä, niin Pinelandsissakaan ei kannata kuitenkaan tuudittautua liian huolettomaksi, sillä mitä tahansa voi aina tapahtumua, josta muistutuksena eräs meidän porukan seurue pääsi seuraamaan hit & run laukkuvarkautta Pinelandsin juna-asemalla keskellä kirkasta päivää.

Oude Molen ekokylä on omalaatuinen aidoilla ja vartioiduilla porteilla suljettu alue, jonka asukkaat ovat sitoutuneet ekologisuuteen ja käyttämään ekologisia materiaaleja. Itselle yleisvaikutelma paikasta on maatilan ja kaupungin yhdistäminen jonka lopputuloksena luonto puskee esiin milloin mistäkin raosta ja koko alueesta tulee rempallaan oleva fiilis. Kylä ei ollut täysin omaan makuun, mutta menetteli ja varsinkin mahdollisuus hevostunteihin ja maatilamaisuus viehättivät. Lisäksi kylästä löytyvästä kahvilasta sai hyvään hintaan maittavaa aamiaista, joiden lisäks tarjolla oli erilaisia hilloja, hunajaa ja muuta ekokamaa.

River Lodge Backers taas toimi näin ison (55 henkeä) porukan tarpeisiin hyvin, sillä baari-/ aamiaistila sekä yleiset tilat olivat laajat ja sisustus kaikessa sekamelskassaan oli oikeasti kotoisa. Paikan miinuspuoliksi voidaan kuitenkin laskea, ettei kaikissa huoneissa ole safety boxia, respa on auki vain toimistoajat (sinekään ei voi jättää mitään), wifi maksoi,  suihkuista tuli 8/10 kerroista kylmää vettä ja viimeisen parin yön aikana alkoi pieniä tavaroita häviämään useammalta asukilta (ruokaa, dödöjä, hajuvettä, fleece jne.).

Itse nukuin hostellin sisäpihalla eristeettömässä puuvajaan rakennetussa 10h huoneessa, jonka vierestä löytyi 2 vessaa ja 1 toimiva suihku. Huone oli kooltaan ihan ok eikä yleisilmeessä ollut itkettävää, mutta muuten majoitus oli lähinnä miinusta. Huoneen kerrossängyt olivat meinaan jonkinasteisia hetekakyhäelmiä, joiden nitinä saa 10 hengen huoneessa megalomaaniset mittasuhteet. Lisäksi huoneen ovessa ei ollut salpaa eikä lukkoa sisäpuolella, joten lautaovi oli yöt auki tuoden tuulenvireen sisälle yön kylmyyden lisäksi. Joka sängyssä oli onneksi 2 vilttiä ja 1 peitto, minkä lisäksi porukalla oli mukana makuupussia, jolla kylmän sai pidettyä poissa uniajan, mutta jotenkin sitä oli fiilis että olis ollut vaelluksella keskellä kaupunkia. Lisäks se, että nukkuu ovi auki pihalla Kapkaupungissa tuntuu jo ajatuksena jotenkin tyhmältä idealta, kun muuten kaikki yleiset ohjeet kehoittavat pitämään arvoesineet piilossa, lukitsemaan kaikki ovet ja lähes joka paikassa laiton tunkeutuja kohtaa aseellisen vastaanoton. Viereiseen suihkutilaan oli lisäksi tuulella suorapääsy joten varsinkin kylmässä aamusuihkussa ei tarvinnut edes kuvitella olevansa vaeltamassa jossain päin syksyistä Lappia.

Mutta kuten moneen muuhunkin niin noihin juttuihin tottuu totta kai ja 10 päivän etsinnän jälkeen löysin hostellista myös suihkun, josta tuli 3 kertana putkeen lämmintä vettä (tais olla ainoa koska tää tästä vinkistä kiiteltiin) ja yleisten tilojen takia hostellissa oli kiva viettää porukalla aikaa. Meidän siellä ollessa paikan päällä duunia tekemässä sattui olemaan myös aivan loisto hemmo Josh, johon oli siisti tutustua!

Taksilla Long Streetiltä Pinelandsiin ja hostellille pääsee 90-100RM kiinteällä hinnalla, jos tinkii vaikka lähtöhinta olisikin 200RM. Mittarilla hinta taas on ruuhkasta ja reitistä riippuen 150RM molemmin puolin. Matka noin 9 km.

Etelä-Afrikka: Johannesburgista Kapkaupunkiin

Sambian ja Johannesburgin 30-40 C löylyt on nyt takana ja ollaan Kapkaupungissa, joka sään puolesta näin paikallisen kevään aikana vaikuttaa vahvasti hyvältä Suomen kesältä: aurinko porottaa, mutta tuuli tekee ilman viileäksi ja lämpötila on noin 25 asteessa. Nätinoloinen kaupunki kaikin puolin!

Junamatka tänne sujui aivan loistavissa meiningeissä ja juhlaa riitti, sillä kaksi makuuvaunua oli varattu pelkästään meille – muiden matkalaisten onneksi.

Paikallisia oli matkan aikana useita istumapaikoilla kulkemassa lyhyempiä matkoja, mutta Joburg-Kapkaupunki matkaa ei moni muu tehnyt. Suurena syynä varmaan se, että juna ei ola pakollinen kulkuvälinen vaan enemmänkin 26h kokemus. Jos tätä kokemusta ei kuitekaan halua niin sama matka on mahdollista kulkea joko bussila halvemmalla tai lentäen samaan noin 47e hintaan. Meidän tarpeisiin juna kuitenkin sopi hyvin ja suosittelen sitä kaikille, joilla on aikaa ja jotka haluavat bussia mukavamman kyydin, mutta tutkailla maisemia matkan varrella.

Junasta löytyy sekä 2h että 4h loosseja, jotka ovat kaukana modernista, mutta kuitenkin Euroopan sisäisiin makuuvaunuihin verrattuna selkeästi keskitasoa. Jokaisesti loossista löytyy pöytä ja lavuaari, mutta vessat ja suihkut ovat tyypilliseen tapaan vaunujen päissä (istuttavat vessat). Lisäksi vaunuosastojen välillä kulkee aika ajoin juomakärry ja ravintolavaunusta saa hyvään hintaan perusmurkinaa. Hamppariateria tais olla 3e ja oluen sai 1,2 euron hintaan.

Etelä-Afrikka: Johannesburg 3.10.

Livingstonesta matka jatkui lentäen kohti Johannesburgia, jossa meidän oli määrä viettää pari päivää ennen Kapkaupunkiin menoa. Kyseinen matka sujui kaikinpuolin ongelmitta ja sen suhteen ei ole muuta mainittavaa kuin, että Livingstoneen on juuri saatu pystyyn uusi lentoterminaali, jonka sisätilat olivat puolivalmiit (vain 2 kauppaa laitettuna ja osa vessoista).

Johannesburg oli oman reissun osalta vahvasti yrityspainotteinen enkä kerinnyt turisteilemaan siellä sen kummemmin. Majoitus meillä oli epämääräisessä rakennelmassa nimeltä Rosebank Backpackers. Paikka  on kulunut, sokkeloinen ja suihkuja oli vähän eikä henkilökunta ollut mitenkään avuliaalla päällä kenellekään tai mihinkään aikaan, mutta alue hotellin ympärillä oli paljon keskimääräistä turvallisempaa, minkä takia ymäristössä tuli käveltyä pimeälläkin.  Joka mestaan mentiin aina porukalla, mutta ei se turvallisuudentunne kuitenkaan pelkästään siitä ihmismäärästä johtunut, sillä paikallistenkin mukaan Rosebank on muutenkin kaupungin turvallisimpien alueiden joukossa ja Johannesburgissa ongelmia tulee pääasiassa vain kuudella eri alueella, joissa ryöstetyksi joutuu lähes varmasti. Vaarojen välttäminen on täälläkin suurelta osin siitä kiinni, että tietää missä kulkea ja missä ei.

Sasolilla ja Metsolla käynnin lisäksi (loistavat setit joten kiitos näistä käyntimahdollisuuksista) tuli tehtyä yks turistisetti ja se suuntautui vanhan kultakaivoksen luokse rakennettuun Gold Reef City -huvipuistoon, jonne meistä lähti pieni ryhmä yritysvierailujen jälkeen. Valitettavasti tultiin sinne sen verran myöhään, että kerittiin käväsemään vain muutamassa laitteessa sekä käymään kultakaivoksen museo-osassa 215 metrin syvyydessä. Varoitustuskylttien mukaan museo ei muuten sovi odottaville, klaustrofobisille eikä lisäksi lihaville! Toinen hauska huomio huvipuistossa oli aseidenjättöpaikka ennen sisääntuloportin turvatarkastuksia.
 

Oltiin tosiaan huvipuistossa iltapäivästä, joten suurimmat koululais- ja lapsilaumat olivat jo  lähdössä kohti kotia, joten missään ei ollut ruuhkiä. Lisäksi huvipuiston hinnat sopivat erinomaisesti opiskelijabudjettiin: 130 RM:llä pääsy kaikkiin laitteisiin ja 90 RM museokäynti. Ne pari laitetta joissa käytiin toimi ja useassa kokeilematta jääneessä oli selkeästi potentiaalia. Tykkäsin myös museokäynnistä, sillä koko kierros 215 m syvyydessä oli luotu näyttämään sellaiselta kuin mitä se oli toimintaaikanaan. Nautinnollinen kokemus, kun unohti pienen klaustrofobian ja keskittyi ihmettelemään näkymiä. Itselle tuo 215m riitti vallan hyvin, mutta kaivoksen toiminta-aikana oltaisiin oikeasti oltu siinä vaiheessa vasta pinnalla, sillä kaivos itsessään on ollut yli 3 km syvä.

Johannesburg ei paikkana miellyttänyt omaa silmää kuin yhden paikan suhteen (tosi erittäin paljon jäi näkemättä), joka oli Melville, josta löytyy iso kasa hyviä rafloja, baareja ja pikku putiikkeja. Todella mukavanoloinen alue ja safkapuolelta voin lämpimästi suositella paikallisten suosimaa Lucky Beaniä: hyvä bisse- ja viinivalikoima, nätti deco ja tunnelma sekä hyvä ruoka. Ite nappasin siellä käydessä sturtsia fileinä perunamuussin kanssa sekä strutsikevätrullia puolukkakastikeessa ja diggasin!

Sambia: Vaihdantaa Livingstonessa ja Victorian putouksilla 1.10.

Ainokainen päivä Livingstonessa lähti käyntiin aikaisella herätyksellä ja yhteiskuljetuksella Victorian putouksille, jossa sitten jolkoteltiin Sambian puoli läpi oppaan johdolla. Maisemat oli todellä nättejä ja ei ollut vaikea ymmärtää miksi Victorian putouksista puhutaan myös Afrikan Grand Canyonina varsinkin nyt kuivan kauden lopulla, kun vettä on vain murto-osa sadekauden lopun vesimassoista.

Putous oli vaikuttava, mutta jotenkin olin lähtökohtaisesti odottanut aivan massivista putousta  enkä ollut yhtään ajatellut kuivan kauden mahdollisia vaikutuksia. Putous on siisti milloin tahansa, mutta jos se on iso osa suunniteltua reissua, niin suuntaisin itse pelipaikoillevasta vasta toukokuussa, jolloin vettä on paljon, mutta sateet ovat jo vähentyneet (sadekauden loppu). Niin ellei sitten halua matkallansa käydä Devil’s poolilla uiskentelemassa aivan putouksen reunalla, minkä tekemiseen kuivan kauden loppu ja lokakuu sopivat erinomaisesti.

Multa Devil’s pool jäi tällä kertaa aikavajeen takia kokematta, mutta siellä käyneet kehuivat kokemusta ainutlaatuiseksi. Kyseisen lystin hinta noin 45e.

Devil’s poolin lisäksi Victorian putouksilla on mahdollista käväistä myös helikopteriajelulla tai jos kaipaa elämäänsä hieman lisää adrenaliinia – hyppäämässä benjin.  Itse priorisoin aikani tällä kertaa juuri benjihyppyyn, joka muuttui paikan päällä hyvän pakettidiilin ansiosta (benji 130$, benji+zipline+swing 165$) Big Air Experiencen tekemiseen. Tää on meinaan just se mesta missä moiset jutut haluaa tehdä!

Big Air pamahti käyntiin ziplinella Sambian puolelta ja kulki joen yli Zimbabwen puolelle maiden välisen ”ei kenenkään maa” - sillan rakennelmiin, josta suorituksen jälkeen kavuttiin sitten sillan päälle swingiä ja benjiä varten. Korkeutta sillalla on 200m ja itse benjillä 111m, joten varsinki nyt vähällä vesimassalla pudotus oli yksinkertaisesti nätti.

Zipline ei kokemuksena saanut adrenaliinia virtaamaan, mutta se nosti luottoa käytettyihin välineisiin, joiden pettäminen päätyi otsikoihin ja youtubeen vuos pari sitten.  Ja olihan sieltä myös siistit näkymät. (Valitettavasti netti on edelleen liian hidas minkään videon uppimiseen.)

Benji ja varsinkin swing nostivat vuorostaan sykkeet aikalailla kattoon. Aivan mahtavia kokemuksia molemmat. Ja yllättävän erilaisia. Benjissä suoritus on jotenkin hallitumpi kuin swingissä ja fiilis oli vähän kuin hyppäisi hyppytornista pää edellä veteen. Swing taas alkaa muutaman kymmenen metrin vapaapudotuksella ennen kuin köysi nappaa kiinni itse keinumiseen. Keinuminen oli pirun nättiä, mutta jalat edellä ja irti toisistaan putoaminen sai tuntemaan pienoista kuolemanpelkoa.

Big Airin aikana suorituspaikkojen välillä kulkiessä sillalla olevat kauppiaat seurailevat suorittajia (yleensä yks myyjä per suorittaja on sanaton sopimus), bondaavat ja tsemppaavat kauppojen toivossa. Näin oli nytkin ja koska juttelu zimbabwelaisen jäbän kanssa sujui yllättävän letkeästi ja hinnoissa oli neuvottelunvaraa niin diilihän sieltä napsahti myös meikäläistä tsempanneelle. Kauppoja tehdessä tuli myös huomattua Livingstonessa yleisesti käytössä oleva meininki eli tavaroita ollaan enemmän kuin valmiit vaihtamaan aina turistin päällä olevista vaatteista mukana kulkevaan limupulloon tai Angry birdsiin eli jos vaihtokauppailu kiinnostaa niin tännepäin suunnatessa kannattaa mukaan pakata varsinkin vaatteita vaihtokauppaa varten. Itse vaihdoin Julkku-arskat ja 5$ paikalliseen kaulakoruun sekä kuparista ja hopeasta tehtyyn rannerenkaaseen.

Toinen suositeltava juttu ottaa mukaan tavaroita, jotka on valmis antamaan hyväntekeväisyyteen/suoraan ihmisille. Täällä ja muualla Afrikassa ne löytävät uudet omistajat ilman ylimääräisiä välikäsiä tai tavaroiden muuttumista rahaksi siinä välillä. Itse en tässä vaiheessa antanut kuitenkaan vielä vaatteita pois, sillä reissua oli vielä niin pitkään jäljellä, mutta Kapkaupungissa lähtiessä on tarkoitus lahjoittaa suurin osa mukana olleista vaatteista pois.

Ruokapaikkavinkkinä Cafe Zambezi, jota suosittelevat sekä paikalliset että lonely planet. Itse tulin napanneeksi krokotiilin spare ribsit, jotka kruunasivat aktiivipäivän nätisti.

Tässä lopuksi vielä tavaroiden hintoja Livingstonen lentokentältä ja infoa minkälaisia diilejä porukka teki tuomaan jonkinlaista perspektiiviä hintatasosta.

N. 40cm korkea ja 25cm leveä rumpu katukaupasta 50 kwatchaa (150 alkuperänen pyyntö). Puinen maski 2 dollaria ja Julkku-arskat.

Lentokentällä tavaroiden hintoja:

Pieni puinen maski 75 kwatchaa, isommat 90.

Metallinen rannekoru 20 kwatchaa. (Samoja nähny myynnissä Kapkaupungissa 45RM hintaan)

Puinen eläinavaimenperä 20 kwatchaa .

Sambia: Livingstone 1.10.

Livingstonessa meillä oli majapaikkana Jollyboys Backpacker’s, joka ulkoisen habituksena pohjalta on selkeesti siistein ja chillein hostelli missä olen matkoillani ollut. Hostelli on kapasiteetiltaan aika iso,  minkä ansiosta pelipaikoilla on myös paljon muita matkaajia, mikä on kiva juttu - jos haluaa tutustua porukkaan.

Hostelilta löytyy uima-allas, baari, ruokaa, retkiagentti sekä matkamuistomyymälä. Aamupalatarjonta on myös  hyvää ja jos haluaa säästää niin muutaman sadan metrin päästä löytyy myös Spar, josta aamupalasämpylän ja juoman saa noin 1,5 eurolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen ainoa moitittava asia hostellissa olivat suihkut: kummallakin suihkukerralla vettä tuli suihkun sijasta  kahtena minimaalisen pienenä hitaana norona, minkä takia suihkussakäynti tuntui lähinnä itsensä kosteuttamiselta kuin suihkussa ololta. Pyyhettä ei siellä paljon tarvinnut. Vesi oli myös kylmää ainakin miesten puolella, joten suihkusta oli turha hakea minkäänlaista nautintoa.

Suihkut on kuitenkin pieni osa kokonaisuutta ja hostelli oli muuten sen verran loistava, niin yöpyisin siellä ehdottomasti uudestaan.

Livingstone kaupunkina oli todella viihtyisänkokoinen ja tuntui Lusakaa astetta turvallisemmalta paikalta, vaikkei täälläkään kuulemma kannattanut hirveästi pimeällä kävellä – varsinkaan yksin. Moni meistä tuli kävelleeksi kaupungilla ja jopa baarista himaan 2-3 hengen porukoissa eikä kellään ollut mitenkään turvaton olo, mutta kannataa muistaa, että tässä on taas kyseessä vain yhden illan kokemus ja vaistojaan kannattaa aina kuunnella.

Livingstone on lisäksi erinomainen lähtöpaikka monille eri lähiympäristön aktiviteeteille ja retkille, joista meidän porukasta osa kerkesi vetämään lähtöaamuna safarin nähden jellonia, sarvikuonoja ja kirahveja. Nätteijäkuvia ja porukka oli todella tyytyväinen retkeen, joten Livingstoneen kannattaa pysähtyi muutenkin kuin pelkästäänn putousten takia.

Sambia: Bussilla Livingstoneen 30.9.

Kafuesta oli tarkoitus päräyttää aivan mahtavan viikon jälkeen kohti Livingstonea ja Victorian putouksia. Bussin piti saapua maanantaina klo 8 aikaan, minkä takia aamulla tuli laitettua kamat kasaan klassisella ”tungetaan nyt kaikki vaan jotenkin sisään”-taktiikalla. Pian aamupalan jälkeen kuitenkin huomattiin, ettei bussia näy eikä kuulu. En kuitenkaan jaksanut mennä takaisin nukkumaan, sillä bussi olisi voinut tulla koska vaan, joten jotain muuta piti keksiä. Niinpä porukka alkoi sitten kuluttamaan aikaa korttia pelaillen, leirillä sotilaiden hajoitusradan esteillä temppuillen sekä esim. Afrikan tähteä pelaillen.

Lopulta kun ne pari Afrikalle sallittua viivästystuntia oli täyttyneet, niin bussiyhtiöön otettiin vihdoin yhteyttä ja kuultiin, että siellä päässä oltiin siinä käsityksessä, että bussi oli tarkoitus lähettää vasta seuraavana päivänä. :D No ei mitään. Asia selväksi ja bussi lähti Lusakasta kohti Kafueta eli muutama lisätunti vielä ja sitten vasta menoksi. Porukalla alkoi ylimääräisestä odottelusta johtuen loppua kuitenkin safka totaalisesti. Onneksi paikan väki peliliikkeili, tarjos auttavan handun ja järkkäs porukalle loistavat pöperöt eilisen tähteistä. Täydellä vatsalla on selkeästi kivempi odottaa!

Bussi tuli sitten vihdoin ja vimeinen iltapäivällä ja päästiin lähtemään. Aamulähdön ideana oli ollut välttää pitkästä ajomatka mahdollisesti aiheutuva pimeällä ajo, joka on aina pieni turvallisuusriski teiden kunnon, kuskin väsymyksen ja pimeyden lisäksi epätodennäköisen, mutta mahdollisen maantieryöstön takia. Livingstonessa meillä oli kuitenkin vain päivä aikaa, joten perille oli päästävä seuraavaan aamuun mennessä, jos siellä haluaisi jotain tehdä joten eikun menoks ja pimeäajoksi. (Kafuesta ei ole tietä Livingstoneen, joten bussilla piti palata takaisin Lusakaan, josta lähtee tie Livingstoneen).

Automatka meni omalta osalta yllättävä hyvin ja nopeasti ja tuotti ennakoitua vähemmän tuskaa. Hyviä hierontasessioita sekä yllättävän hyvin saatua unta. Ei voi valittaa! Perillä oltiin joskus klo 4 aikaan yöllä, joten ennen aamun reissua Victorian putouksille kerittiin nukkua hostellilla vielä mukavat 3 tuntia.

Sambia: Aktiviteetit luonnonpuistossa

Itsensäkehittämisen, chillailun ja oppimisen ohessa Kafuessa tuli myös tutustuttua ympäröivään luontoon ja sen öttiäisiin useampaan kertaan – muutenkin kuin seinissä kiipeileviä geckoja ja hämähäkkejä  tutkimalla sekä zet zet –kärpäsiä ja hyttysiä läiskimällä, joista jälkimmäisiä oli muuten odotettua vähemmän. Hyttysmyrkkyä tuli käytettyä iltasella ja olin Suomessa esikäsitellyt osan vaatteista Biokillillä, joten se auttoi varmasti jonkun verran, mutta muutamana iltana kun kumpaakaan suojakeinoa ei muistanut käyttää, niin hyttysen pistot jäi silti aikalailla yhteen tai kahteen, joka on pirun vähän verrattuna esimerkiksi viime kesän paukamiin.

Nyt kuitenkin itse asiaan eli niihin aktiviteetteihin.

Kafuen leirillä osallistuin kahteen veneretkeen (35$ kipale), joista toinen painottui kalastukseen, sekä riistakävelyyn (25$)  ja –ajeluun (35$). Lisäksi tarjolla olisi ollut kajakointia Kafue-joella yllättävänkin lähellä hippoja, mutta siihen ei ollut valitettasti aikaa. Sen tehneiden kommenttien perusteella se kannattaa kuintenkin tehdä, kun seuraavan kerran siihen  on mahdollisuus.

Kolme nyt tehtyä aktiviteettia tarjoilivat kaikki hieman erilaisen näkökulman ympäristön tarkasteluun.

Veneajelu (noin 4h) keskittyi pääasiassa krokotiilien, erilaisten lintujen ja virtahepojen bongaamiseen jokimaisemasta nauttimisen ohella. Ekstrana tällä joella ja tässä kohtaa jokea oli se, että vesistö toimi tärkeänä juomaveden lähteenä lähialueen eläimille, mikä tarjosi hyvät mahdollisuudet nähdä myös muita eläimiä. Omalla reissulla nähtiin yllä mainittujen otusten lisäksi norsu, useampi eri antilooppilaji sekä jäätävän hyvällä tuurilla joen rannalla puun alla lekotteleva leopardi, joka ½ minuutin tuijottelun jälkeen päätti kuitenkin lopulta vaihtaa maisemaa.

Kalastusreissulla taas (yllätys!) panostettiin kalastukseen, mutta sen aikana tuli nähtyä myös muutama hippo ja useampi krokotiili. Keskimääräinen saaliskoko Kafue-joen kaloilla  on noin 1-2 kg ja meille 4h reissun aikana (3h kalastusta) mukaan tarttui 7 silverbackia ja 2 afrikkalaista haukea. Tällä kertaa kalastettiin pelkästään heittelemällä enkä tullut valitettavasti kysyneeksi miten kannattavaa uistelu paikan päällä oikein on.

Vieheinä selkeästi parhaiten pelittivät Rapalalta mukaan saadut keltaiset ja punaiset Angry Birds Rattlin’ Rapit, joiden lisäksi Lotto-lippa nappasi yhden silverbackin. Tietyin paikoin Kafue-jokea on kuulemma kuitenkin myös mahdollisuus saada  tiikerikalaa, jota pidetään seudun parhaimpana saaliina. Lisäksi mato-ongella tulee kuulemma hyvin kissakalaa, joka taas ei heittouistimeen kuulemma nappaa.

Riista-ajelu ttas kesti noin 4h ja siinä kohteena olivat pääasissa maalla asustelevat eläimet ja sen retken suurimpina hyötyinä Kafuessa on, että autolla on mahdollista kattaa laaja alue kohtalaisen hyvin ja näin mahdollisuudet nähdä eri eläimiä ovat isot. Lisäksi koska kyseessä on luonnonpuisto, niin eläimet eivät ole tottuneet esim. jalan kulkevaan ihmiseen, mutta autot ovat osittain tuttuja ja vaarattomaksi todettuja juttuja, joten niillä on mahdollisuus päästä hyvinkin lähelle eri eläimiä.

Oma riista-ajelu oli meidän Kafue-ajan viimeisiä ja sen aikaisemmin tehneiden kuvat ja kertomukset loivat ihan hullut odotukset reissulle (esim. läheltä todistettu leijonien aamuakti). Ajelun alussa nähtiinkin nopeasti muutama eri antilooppi ja pahkasika sekä hippoja, mutta erikoisempia eläimiä ei vain tuntunut näkyvän millään. Onneks juuri ennen hämärän saapumista törmättiin kuitenkin yhteen leijonaurokseen, jonka oleskelua päästiin seuraamaan autosta n. 20 m päästä. Hyvä reissu se ajelu olisi ollut muutenkin,  mutta jotenkin se leijonan näkeminen oli  se juttu tässä aktiviteetissa ja sen huomasi autossa aivan totaalisena mielialan muutoksena!

Mainittakoon tässä nyt vielä, että leijonan tai leijonia riista-ajeluista näki 8/9, joiden lisäksi osa autoista näki puhvelilauman, norsuja ja seeproja. Sarvikuonoja ja kirahvia alueella ei ole.

Riistakävely eroaa edellisestä kahdesta aktiviteetista siinä, että siinä liikutaan jalan, minkä takia eläimiin täytyy pitää selkeästi suurempaa turvaväliä. Useaa eläintä ei päästä myöskään niin lähelle kuin mitä esim. autolla pääsisi. Tästä johtuen riistakävely keskittyy hyvin pitkälti ympäristöön ja pienempiin eliöihin kuten termiitteihin ja hyönteisiin. Meidän reissulla tarkasteltiin esimerkiksi usean eri eläimen jälkiä ja eritteitä sekä kuultiin faktoja kyseisten eläinten elosta. Lisäksi opittiin miten apinaleipäpuun eri osia voidaan hyödyntää (Damn että on monikäyttönen puu) samoin kuin se, että mitä kaikkia kasveja tulisi välttää. Nyten en tosin enää muista mitä. Niin ja reissun aikana nähtiin myös muutamat kudut ja impalat sekä eri lintuja.

Lopuksi pienen vinkkinä, että jos olet menossa safarille niin kannattaa valita mahdollisimman maastonväriset kuteet, sillä muuten loistat kilometrien päähän (peigee/ khakia/ ruskeaa/ vihreää). Lisäksi varsinkin ajeluun on hyvä ottaa mukaan arskat ja huivi suojaamaan pölyltä. Kiikarit tai järkkäri hyvill objektiiveilla taas takaa että oikeasti näet elukat kunnolla, jos reissulla ei käy niin hyvä tuuri, että pääsee ihan viereen. Niin ja sitten vettä ja aurinkovoidetta menee ihan huolella jokaisen reissun aikana.