Loput päivät Koh Lipellä meni
aikalailla niin, että käytiin ruokailujen välissä ensiksi Sunrise beachilla,
josta vaihdettiin paikkaa Pattaya Beachille iltapäivällä. Arska paistoi
todella hyvin ja snorklailtua tuli paljon siitäkin huolimatta, että laskuvesi
vaikutti rantoihin aikaisempaa enemmän ja monta kertaa 50m päässä rannassa oli
vielä vain 1m syvyistä. Paikoittain korallit olivat niin pinnassa, ettei niiden yli
päässy uimaan.
Yllättävän paljon rannasta löytyi
kuitenkin nähtävää, kunhan vain jaksoi pysähtyä ja edetä hitaasti. Samalla tuli
myös ihmeteltyä kuinka monet turistit lähtevät kävelemään vedessä katsomatta
mitä pinnan alta oikein löytyy. Todistettiin Nellin kanssa esim. yhtä tapausta,
jossa nainen käveli suoraan merisiilin päälle sekä useampaa koralleilla "tanssivaa" snorklaajaa.
Törmäsin Koh Lipen hiekkarantoja
snorklaillessa useampaan kohteeseen, joihin en haluaisi tehdä liian läheistä
tuttavuutta:
· Skorpionikalaan (1m)
·
Bandedsea snake –merikäärme (1,5m)
·
Lionfish
(2m)
·
Piikkirausku (1,5m)
·
Merisiilit (30cm ->)
Koh Lipen rannoista tykättiin kaikkein eniten Sunrise Beach -rannasta, koska se oli kohtalaisen rauhallinen ja siltä löytyi erityisen hyvä paikka rannan pohjoiskärjen jälkeen Mountai Resortin luota, jossa veteen oli syntynyt pieni hiekka särkkä ja rauhallinen poukama. Tällä meri oli myös paljon rauhallisempaa kuin muualla.
Snorklailua varten kaloja ja muita mereneläviä löytyi hyvin kummaltakin isoimmalta rannallalta. Paras kohta Pattay Beachillä oli rannan länsipääty ja kivikot, joissa on kuulemma hyvä mahdollisuus blacktip-haihin. Sunrise Beachillä taas eteläpääty ja snorklaaminen kohti Koh Usen saarta, jonne ui vajaassa kymmenessä minuutissa.
Koh Lipen paras ruokapaikka oli ehdottomasta halpaa ja maukasta ruokaa hyvällä porukalla tarjoileva Thai Pancake Lady (se keskempänä kävelyteitä oleva), jossa syötiin tavoista poiketen useat aamupalat ja lounaat. Ravintolan parasta antia saaren parhaat ja isoimmat hedelmämehut/ shaket, thaimaalaiset suolaiset ja makeat panukakut, patongit ja paikalliset ruuat.
Pancake Lady |
Pancake Ladyn ohella saarelta
löytyi muutama muukin mainitsemisen arvoinen paikka. La Lunasta sai hyvää italialaista (pasta tosin on ollut yhdellä käyntikerralla niin tulista, ettei sitä pystynyt syömään),
mutta palvelu ei ollut maailman parasta. Cafe Lipe taas on ehdoton paikka
niille, jotka haluavat länsimaalaista aamupalaa: itse tehtyjä patonkeja, jogurttia, tuoreita
hedelmiä ja mysliä. Meksikolainen Aroy taas tarjoaa saarimeksikolaiseksi hyvää
murkinaa. Poo’s Restaurant ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta ehkä koko saaren
parhaiten organisoitu kokonaisuus. Ruoka ei ole erikoista, mutta me käytiin
täällä kahtena iltana hyvän livemusan takia ja siksi, että saatiin tuoda Langkawilta
ostetut valkkaripullot mukana, jotka myös viilennettiin meille – kummallakin
kertaa ilman lisämaksua vaikka asiaa aikaisemmin kysyttäessä meille puhuttu
noin 5 eurosta.
Pattaya Beachiltä löytyi myös iltaisin
lähes koko rannan mitalla tuolit ja pöydät rantahiekalle raahaavia rafloja,
joista sai tasalaatuista paikallista ruokaa kynttilän valossa. Moni paikoista
tarjoili myös mereneläviä, joita en itse seafood-fanituksesta huolimatta kuitenkaan
nauttinut, sillä kalat oli pyydetty Koh Lipen vesiltä, joka taas kuuluu
Tarutaon kansallispuistoon ja näin ollen kalastaminen on siellä oikeasti kielletty.
Rannalta löytyi myös monia mukavia paikkoja totaaliseen rentoutumiseen sekä tuli-show’n
ja tähtien ihmettelyyn.
Lopuksi täytyy vielä todeta, että
Koh Lipe on siitä jännä saari, että tinkimiskulttuuri on Thaimaan yleistasoa
vähäisempää. Monissa kojuissa hinnat eivät muuttuneet yhtään ja toisissa taas
pääsi paidoissa vain pari kymmentä bathia alemmaksi. Hinnat lähtevät kuitenkin normaalisti saarihinnasta/ hieman korkeammasta ilman ilmavaraa, joten
tinkimistä vieroksuvalle Koh Lipe on hyvä kauppapaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti