Thaimaa: Ao Nangin päiväretket

Neljä saarta -retki

Ensimmäinen meidän tekemä päiväretki oli neljän saaren reissu, johon meidät haettiin kuorma-auton ja bussin yhdistelmällä ja vedessä liikkuminen tapahtui isolla pitkähäntäveneellä. Kyseinen botski oli siinä mielessä hyvä valinta, että se sieti pienempiä veneitä enemmän aallokkoa ja sillä pääsi paikkoihin, joihin speed boateilla ei pääse. Operaattorien englannintaito ei ollut sitä parasta ja asioista tiedottaminen jäi aikalailla puolitiehen, minkä lisäksi lähtiessä oli jotain häikkää veneen kanssa. Kyseisen säädön takia saavuttiinkin Tup, Mor ja Chicken saarille tunnin myöhässä, mikä tarkoitti että näitä saaria yhdistävä hiekkasärkkä oli jo veden peitossa. Sitä pitkin pääsi onneksi kuitenkin vielä kahlaamaan saarelta toiselle. Turisteja oli ihan pirusti, mutta paikka nätti.

Neljän saaren reissun ohjelma. Lopullinen hinta 500 bht per nassu.

Reissun kyydit

Chicken, Tup & Mor -saaret

Chicken, Tup & Mor -saaret

Näiden kolmen saaren yhdistelmän jälkeen jälkeen käytiin merenkäynnin takia snorklailemassa (taas) vähän eri paikassa kuin mitä oli suunniteltu eli Chicken Islandin juuressa, jossa oli pari muutakin paattia. Taas niitä samoja trooppisia kaloja kuin muuallakin eikä erikoisuuksia, mutta meille oli tärkeintä päästä vielä kerran veden alle. Tämän jälkeen matka jatkui Poda –saaren pieneen poukamaan syömään ja rauhoittumaan.

Poda -saari

Sieltä sitten vielä Raileylle, joka vaikutti todella mukavalta paikalta, mutta joka oli Phi Phi Lehin Maya Bayn tavoin aivan tupaten täynnä väkeä. Railayllä käyville vinkkinä, ettei siellä ole oikein ravintoloita, mutta rannalta löytyy usemapia keittiöksi muutettuja pitkähäntäveneitä, jotka laajalla skaalalla juomaa ja perusmurkinaa.

Railay -ranta

Retki oli kaikin puolin mukava kokemus varsinkin, jos ottaa huomioon siitä maksetun hinnan. Ärsyttävin juttu, reissulla oli ehdottomasti vain 30-45 minuutin pysähdykset joka paikassa, minkä takia missään kohtaa ei oikein voinut nauttia olostaan. Näin ollen suosittelen oman botskin vuokraamista, jos on massia tai kuluja jakavaa lössiä, sillä se tarjoaa päivään paljon joustavamman aikataulun.

Jos haluaa mennä pelkästään Raileylle, niin sinne pääsee myös 100 bht/ nassu pitkähäntävenekyydillä Ao Nangin kummaltakin rannalta. Sesonkiaikaan homma toimii, sillä sinne menee sen verran paljon väkeä, että veneet täyttyvät eikä pidä maksaa extraa liikkeelle päästäkseen, mutta sesongin ulkopuolelle matkaaminen menee astetta vaikeammaksi.

Railay -ranta ja alttari

Norsuretki ja Tiikeriluolatemppeli

Toinen Ao Nangin päiväretki suuntautui lava-auton kyydissä Tiikeriluolatemppelille (Wat Tham Sua), jonne meidät jätettiin klo 9 aikaan aamusta. Jätön yhteydessä meille kerrottiin paperille kirjoitetulla numerolla tehostettuna, että klo 11 tullaan hakemaan. Auton kaasuttaessa poispäin alettiin kuitenkin pohtia, että ehkä se jäppinen osasi asiansa ja tiesi oikean ajan, vaikka annettu aika erosikin meidän hotellilta haun yhteydessä kerrotusta klo 10. Ei jaksettu vaivata päätä asialla sen enempää, mutta päätettiin varoiksi palata jättöpaikalle klo 10.

Siitä sitten kohti 1237 portaan yläpäässä olevalle temppelille. Onneksi oltiin noin aamusta liikkeellä, sillä ilma ei ollut vielä polttavan kuumaa. Täytyy myöntää että lukuna 1237 tuntuu paljon kevyemmältä kuin mitä se oikeasti on, sillä meidänkin piti peruskuntoisina kuitenkin pysähdellä aika ajoin juomaan vettä sekä tasaamaan hengitystä. Sama meininki tuntui olevan ihan joka ikisellä muullakin ja osa matkalla nähdyistä oli oikeasti aivan poikki kesken nousun. Toisten taivalta katsellessa tuntui jopa, etteivät ne kyllä ikinä pääse perille.

Kipuamisen raskaus ei johdu rappusten määrästä vaan siitä, että monet niistä ovat todella korkeita, epätasaisia ja kapeita rappusia. Huolimatta siitä, että kapuaminen on raskasta, niin ei se mikään ylitsepääsemätön este ole, sillä samaan aikaan meidän kanssa kiipeämässä ollut 60v pariskunta sekä perhe kahden 4-6 vuotiaan lapsenkin kanssa pääsivät myös ylös ilman sen suurempia ongelmia.

Matkan varrella temppelille löytyi välimatkatietoja.

Ylös nouseminen kannatti, sillä sieltä oli kirkkaalla kelillä hyvät näkymät ja se temppeliosuus kultaisine Buddha-patsaineen, on oikeasti lumoava näky. Tekemistä ja näkemistä riitti ehkä 15 minuutiksi, jonka jälkeen lähdettiin pomppimaan takaisin kohtaamispaikalle. Autoa ei näkynyt, joten siirryttiin kiertelemään alhaalla olevia temppeleitä, minkä lisäksi päädyttiin laittamaan kultainen Buddha-lehti puuhun omilla nimillä varustettuna hyvää onnea tuomaan.

Wat Tham Sua

Meininki alhaalla olevilla temppelirakennuksilla oli yhtä sirkusta. Ihmisiä oli läjäpäin eikä suurin osa niistä kiipeä Tiikerinluolatemppelille ollenkaan, vaan jää alas ihmmetelemään. Ihmisten lisäksi alue on täysin koirien, kissojen ja apinoiden valtaamaa, joita ihmiset sitten päätyvät ruokkimaan joko tieten tahtoen tai tahtomattaan.

10 minuuttia ennen klo 11 palattiin takaisin tapaamispaikalle, mutta ketään ei taaskaan näkynyt – 30 minuuttiin. Oltiin juuri lähdössä etsimään taksia, kun meidän viereen pari kymmentä minuuttia aikaisemmin ajaneesta maasturista nousi paikallinen, joka tuli kysymään, että ollaanko menossa elefanttileirille. Siinä vaiheessa pääsi pieni helpotuksen huokaisu, mutta alkoi myös hieman sapettamaan, että minkä takia meille ei oltu kerrottu eri tyypin hakevan meidät pois  ja eri autolla (ei ollut mitään logoja). Ei myöskään oikein ymmärretty sitä, miksei se meitä hakemaan tullut tyyppi ollut tullut sanomaan mitään 20 minuuttiin, sillä me oltiin siinä tapaamispaikalla ainoat kaksi valkoihoista länkkäriä.

No joka tapauksessa, onneksi saatiin kyyti  leiriin ja päästiin siellä suoraan elefantin selkään. Meidän ohjastaja oli aluksi ihan hiljaa ja vaikutti todella leipääntyneeltä, mutta puolivälissä matkaa kaveri heräsi horroksesta ja retkestä tuli meidän molempien yllätykseksi ehdottomasti paras elefenttiajelu, jossa olen tähän asti ollut. Ohjastaja otti meistä paljon kuvia, veti hyvällä iloisella fiiliksellä, päästi matkaamaan elefantin pään takana ja vei meidät vielä elefantin kanssa veteen, joka normaalisi kuului kalliimpaan pakettiin. Palvelu oli niin hyvää, että tätä kaveria tippasi ilomielin. Takaisin lähtöpaikkaan tullessa ohjastaja toi meille vielä ananaksen kuoria tarjottavaksi norsulle ja nappasi viimeiset kuvat. Norsukin tuntui tykkäävän (norsut saivat liikkua vapaasti alueella).