Jokainen Indonesiassa reissannut tuttu on kehunut Gilejä
riippumatta siitä sukeltaako vai ei. Eniten kehuja on saanut Gili Air (Gili chilli)
ja Gili Meno (Gili häämatka), kun taas Gili Trawangania (Gili bile) on moitittu hieman liian turistiksi bilesaareksi. Me oltiin kuitenkin päätetty välttää
monsuunikauden takia riskejä ja jäätiin Gili T:lle kaikiksi 5 yöksi. Gili T:n
eduiksi oltiin laskettu sinne pääseminen lautalla ja palveluiden määrä,. Huonolla tuurilla rankkasateen sattuessa on hyvä olla jotain muutakin kuin reikäinen bambumaja ja unelmaranta (vai pitääkö?).
Paikan päällä huomattiin nopeasti, että puheet olivat
pitäneet kutinsa, koska saaren itäpuolelta löytyi populaa, sukelluskoulua,
majoitusta ja ravintolaa aivan vieri vieressä (muulla saarta tosin vain
harvakseltaan). Saarella ei edelleenkään ollut yhtään moottoriajoneuvoa
(hyvä!), mutta useita kaltoin kohdeltuja heppoja kärryineen ja kelloineen.
Niitä oli jopa sen verran paljon, että se kilkatus sai saarielämän tuntumaan teiden lähellä liian hektiseltä.
Meidän majapaikka The Beach House Resort oli kesäkuun alun
varausvaiheessa viimeisiä budjettiin sopivia ja tarpeeksi ”hyviä” paikkoja
jäljellä ja vaikka jouduttiin ehkä tyytymään valintaan, niin paikan päällä
resort yllätti positiivisesti. Beach Housen Resortin ainoa miinus oli sijainti lähellä
saaren kovimpia bilemestoja, sillä vaikka bungalow oli saarta kiertävältä
kadulta sivussa, niin parin baarin bassot kuuluivat bungalowiin asti. Ei todellakaan
pahasti, mutta niin että ne huomasi.
Meidän resortissa, ja myös aikalailla jokaisessa muussa, mielenkiintoisena yksityiskohtana oli, että uima-altaat sijaitsivat pari metriä poispäin kadusta ja välissä oli joko vain vähän tai ei ollenkaan näkösuojaa. Resortien omat ravintolat taas olivat aina kadun toisella puolella.
Meidän resortissa, ja myös aikalailla jokaisessa muussa, mielenkiintoisena yksityiskohtana oli, että uima-altaat sijaitsivat pari metriä poispäin kadusta ja välissä oli joko vain vähän tai ei ollenkaan näkösuojaa. Resortien omat ravintolat taas olivat aina kadun toisella puolella.
Gili T:ltä löytyi hyvä kattaus
erilaisia ravintoloita. Suurin osa rafloista tarjoili sitä sun tätä tai sitten ne olivat italialaisia. Normaalisti tekee mieli syödä pääasiassa paikallista ruokaa, mutta Gili T:llä himoitsi jostain syystä juuri italialaista safkaa ja meidän molempien ylltykseksi italilaiset ravintolat siellä olivat oikeasti yllättävän tasokkaita saariolosuhteiseen nähden: maut olivat kohdallaan, pasta
sopivan al dente ja ainekset korkealaatuisia. Seuraavia mestoja voin suositella lämpimästi
La Dolce Vita (paksut pitsapalat ja saaren paras kahvi), Ocean Dua (halpaa
paikallista ja länkkäriä) ja Trattoria Cucina Italia (hyvää pastaa). Lisäksi
Gili T:n yömarkkinoilta sai erittäin edullista kärryruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti