Pulau Langkawin pieneltä
lentokentältä pääsee helposti saaren joka kolkkaan ilman tinkimistä, sillä taksien hinnat ovat standardit. Paikan päältä löytyy myös paljon autovuokraamojen
pisteitä, joten vuokra-auton saa järjestettyä kätevästi jo terminaalissa. Me
napattiin taksi Pantai Cenang –biitsin luona olevalle Best Star Resortille,
sillä taksi oli hotellin tarjoamaa kuljetusmahdollisuutta halvempi.
Langkawilla käydessä tuntuu, että
joka kerta hotelleja rempataan ja uutta rakennetaan, niin oli nytkin. Pääkadun
varrella oli useampi rakennustyömaa, joista yksi oli aivan meidän hotellin
vieressä. Tämän lisäksi kyytiä kysellessä hotelli oli varoittanut, että siellä
on remppa päällä ja kysynyt, että halutaanko pitää varaus. Siinä vaiheessa
saapumiseen oli kuitenkin ollut enää yksi päivä, joten ei haluttu vaihtaa ja
luotettiin siihen, ettei melua olisi luvaton klo 9-18 ulkopuolella. Yllättävää
kyllä remppa-ajat pysyivät kerrotun ajan sisällä (varmaan ensimmäinen kertaa
Aasiassa) eikä melusta ollut haittaa.
Hotelli oli aika geneerinen, mutta toisaalta kaikki pelasi niin kuin kuuluikin ja hotellin takaovesta pääsi suoraan rannalle, joten oltiin todella tyytyväisiä majoitusvalintaan.
Hotelli oli aika geneerinen, mutta toisaalta kaikki pelasi niin kuin kuuluikin ja hotellin takaovesta pääsi suoraan rannalle, joten oltiin todella tyytyväisiä majoitusvalintaan.
Oltiin varattu Langkawille kaksi
päivää ja tulopäivänä keli oli pilvinen ja tihkutti, joten mentiin viettämään
iltapäivää 800 metrin päähän Underwater Worldiin ja sen yhteydessä oleviin
verovapaisiin kauppoihin, josta mukaan tarttui sipsien ja karkkien lisäksi
kymmenkunta erikoissiideriä- ja olutta, kaksi valkkaria Koh Lipeä varten sekä
skumppapullo Koh Lipella olevalle frendille. Verovapauden takia Langkawi ja
muutama muu saari on Malesiassa siinä mielessä poikkeuksisia kohteita, että niissä on
alkoholia tarjolla erittäin edullisesti ja monessa eri paikassa, kun taas
mantereella hinnat ovat matalampaa Euroopan tasoa ja suurimmassa osassa
ravintoloita alkoholia ei saa ollenkaan.
Seuraava päivä pyhitettiin kuuluisalle Pantai Cenang biitsille, jossa turreajasta huolimatta oli yllättävän
vähän ihmisiä. Itse tykkään Cenagista kehuttua Tengah-biitsiä enemmän, joten
oltaisiin oltu tällä biitsillä, vaikka väkeä olisikin ollut pilvin pimein.
Rannan hiekkaosuus on pitkä ja leveä ja käytännössä rauhaa häiritsee ainoastaan
banaaniveneitä ja vesiskoottereita tarjoavat joukkiot sekä näiden asiakkaat.
Rantaevesi on myös mukava tyyni ja matala, minkä taki se sopii erityisen hyvin fribeen tai waboba-pallon heittelyyn. Pantai Cenang onki siinä suhteessa ehkä jopa yksi
parhaimmista Kaakkois-Aasian turrerannoista.
Muuten hyvällä rannalla on kuitenkin yksi miinus: meduusat, joita voi tiettyinä aikoina olla niin paljon, ettei veteen ole asiaa. Tällä kertaa saatiin kuitenkin muutamaa pistoa lukuunottamatta lillua rauhassa.
Muuten hyvällä rannalla on kuitenkin yksi miinus: meduusat, joita voi tiettyinä aikoina olla niin paljon, ettei veteen ole asiaa. Tällä kertaa saatiin kuitenkin muutamaa pistoa lukuunottamatta lillua rauhassa.
Langkawilta ja Pantai Cenaning
luota löytyy erinomaisia ruokapaikkoja ja varsinkin todella maukasta intialaista. Langkawilla The Brasserie –ravintola tarjoili Kaakkois-Aasian osuuden yhtä parasta fine
dining ruokaa meidän kummankin yllätykseksi. Ravintolaan kannattaa
turistikautena tehdä varaus illalle, sillä ravintolan rantaosuus tulee täyttymään ja vaikka
tilaa löytyy ilman varausta, niin varauksella voi varmistaa, että saa pöydän
rantaa lähinnä eikä joudu tuijottelemaan kenenkään selkiä. Pääruuat
noin 10e ja hyvä valikoima oluita ja viiniä. Tomato Nasi Kandarista saa taas
hyvät perussafkat parilla eurolla ja Papadam Riasta saaren parasta intialaista ruokaa sekä shishaa.
Tällä kertaa ei sitten muita
nähtävyyksiä käyty katsomassa, mutta jos on enemmän aikaa niin Telaha Tujuh–vesiputous ja kaapelihissi Gunung Raya –kukkulalle maisemia katsomaan ovat
ihan näppäriä ohjelmanumeroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti