Loppureissun aikataulu ja fiiliksiä

Tässä vielä vähän neljän kuukauden reissun viimeisen osan aikataulua ja jälkitunnelmia. Matka meni todella nopeasti ja oli jännä huomata, että loppua kohti reissua halusi pidentää ja pidentää sen sijaan, että olisi koti-ikävä iskenyt. Varsinkin viimeiset 3 viikkoa oli sen suhteen pahaa aikaa ja pohdittiinkin Nellin kanssa useana iltana pystyttäiskö pidentää matkaa ensiksi kuukaudella, sitten kahdella viikolla ja lopulta viikolla. Viikko olisi vielä mennyt, mutta todettiin lopulta ekstendauksen liian kalliiksi noin lyhyelle ajalle, minkä lisäksi viikko olisi vain viivästyttänyt väistämätöntä. 

Jatkuvaan matkakaipuuseen, wanderlustiin, vaikutti aika paljon se, että oma reissu oli koostunut kolmesta toisistaan aivan erilaisesta osasta ja ympäristöstä, minkä lisäksi säät olivat pääsääntöiseesti suosineet matkaajaa. Niin ja tietenkin koska reisaaminen ja kaikki siihen liittyvä on pirun mukavaa!

2.-3.12. Montreal

4.12. Niagara

5.-6.12. Toronto

7.-17.12. Montreal

18.-23.12. New York

24.-25.12. San Francisco

27.12.-1.1. Bali

2.-5.1. Gili

6.1. Bali

7.1. Singapore

8.1. Kuala Lumpur

9.-10.1. Pulau Langkawi

11.-17.1. Koh Lipe

18.-20.1. Phi Phi

21.-25.1. Ao Nang

26-27.1. Hong Kong

Reissun viimeinen kuva

Kiina: Hong Kong 2 päivässä

Reissun viimeisenä kohteena meillä oli kaksi vuorokautta Hong Kongissa Mong Kokissa Stanford Hotelissa. Honkkareiden majoitushinnat palauttivat meidät Kaakkois-Aasian reissua edeltävään aikaan jenkeissä ja kanukeissa. Toki sieltä olisi löytynyt Stanfordia halvemmalla majoitusta, mutta reissun viimeisessä kohteessa tapahtuvaa lopullista pakkausta ja reissusta nauttimista ajatellen valittu hotelli  tuntui etukäteen sopivimmalta.

Saavuttiin iltalennolla klo 21 aikaa hotellille enkä ole hetkeen ollut niin pihalla kuin neonvalojen loisteessa muuten pimeässä ja paikallisia vilisevässä Mong Kokissa. Yhtään sanaa ei näkynyt misään millään tutulla kielellä. Jotenkin sitä kuitenkin onnistuttiin löytämään hotellin ehdottama sushimesta sekä tilaamaan juomat meille annetun tabletin välityksellä ja löytämään takaisin hotellille.

Hyvin nukutun yön jälkeen ensimmäinen päivä lähti liikkeelle Kowloonista Hong Kong puolelle menolla.  Aloitettiin Victoria Peakistä menemällä ratikkaa muistuttavalla kapistukselle (parhaimmillaan 30 asteen kulmassa) vuorta ylös. Pääteasemalla jatkettiin matkaa kapuamalla liukuportaita ostoskeskuksen katolle näköalatasanteelle, jossa sisäänpääsyhintaan sai mukaansa myös kuulokkeet ja nauhurin opastusta varten.  Kyllästyttiin niihin kuitenkin muutamassa minuutissa ja käytettiin aika ennemmin maisemien ihailuun ja valokuvien ottamiseen. Ostoskeskuksessa tuli myös kokeiltua useampaa erilaista hyvänonnenpeliä, jotka oli tuotu esille tulevan kiinalaisen uuden vuoden takia. Ehdottomasti hyvä kokemus – ainakin ensikertalaiselle.

Näköalatasanteen jälkeen suunnattiin ruokailemaan Michelin oppaasta tuttuun Tsim Chai Kee Noodle –ravintolaan. Kiinalaiseen tyyliin toimitus piti hoitaa nopeasti ja koruttomasti. Ruokakin oli todella yksinkertaista, mutta niinhän hyvä ruoka yleensä on. Hinta ei päätä huimaa vaan mahan saa täyteen vajaalla kahdella eurolla. Suosittelen ottamaan täällä Three Toppings Noodle –annoksen, jossa on wontoneja, kalapallo ja nautaa.

Ruuan jälkeen jatkettiin matkaa Tai Cheong Bakeryyn ja ABC Bakeryyn nauttimaan paikallista erikoisuutta egg tartia. ABC Bakeryn pienet egg tartit olivat valitettavasti jo loppuneet, mutta Tai Cheong Bakerystä löytyi vielä normaalikokoisia. Hieman hassun makuisia, mutta mikä jottei!

Herkkujen jälkeen painuttiin sitten maailman pisimpien rullaportaiden pariin (Central-Mid-Levels), mikä oli kerrottua laimeampi kokemus. Rullaportaat eivät nimittäin ole yhtenäiset vaan väleissä joutuu kävelemään rullaportaalta toiselle. Siitä sitten Lan Kwai Fongiin (Hong Kongin kuuluisa baarialue) Hong Kong BeerHouseen, jossa otettiin muutamat päiväoluet ennen paluuta Star Ferry Pierin lautalla takaisin Kowloonin puolelle (maksoi joku 20 cent per naama).

Kowloonin puolella ihmeteltiin hetken kaupungin kuuluisaa Public Pier –laituria, josta jatkettiin matkaa Hong Kongin omalle walk of famelle eli kiinalaisille näyttelijöille omistetulle Avenue of Starsille. Kaikista niistä tähdistä taidettiin tunnistaa vain neljä (täällä myös Bruce Leen patsas). Jos muuten tässä vaiheessa yllättää hätä, niin läheisestä Salisbury Grandista löytyy ilmaiset yleiset vessat.

Avenuen jälkeen jatkettiin matkaa Harbour City–ostoskeskukseen, josta käsin katseltiin maailmaan isointa jatkuvaa valoshowta sekä ihmeteltiin uuden vuoden valmisteluita (seuraavalla kerralla pitää tulla kiinalaisen uuden vuoden aikaan eikä just ennen!). Täytyy sanoa, että valoshow on ihan kiva, mutta kumpikin meistä jäi vähän odottamaan, että milloin taivas räjähtää ja show alkaa kunnolla.

Illan lopuksi palloiltiin sitten vielä oma aikamme hotellin vieressä olevalla Ladies Marketilla, josta löytyy krääsää joka lähtöön. Tässä vähän Ladies Marketin ostosten hintoja:

• Nahkakantinen punottu päiväkija 40 h$
• Passinkuoret 25 h$
• Itse solmittava silkkirusetti 30 h$
• Korttipelit (ostin 2) 22,5 h$

Seuraavana päivänä suunnattiin Lantau Island – saarelle, jonne pääsi kätevästi metrolla. Siellä otettiin kaapelihissi  Po Lin –luostarille katsomaan isoa Buddhan patsasta ja luostaria. Oltiin viimeisenä aamuna nukuttu hieman pitempään ja oltiin jonottamassa lippuja vasta klo 11, mikä oli pienoinen virhearvio, sillä ihmisiä oli aivan simona. Meillä meni lopulta lippujen jonottamiseen 15 min, minkä jälkeen kaapelihissiin piti vielä odottaa 45 minuuttia. Jos olisi ollut valmis maksamaan meno-paluun lasipohjaisessa kopissa, niin jono olisi ollut vähän lyhyempi -  mutta vain vähän.

Kaapelihissi oli siisti kokemus, sillä sen kyydistä pystyi hyvin ihmettelemään ympäristöä. Lisäksi hissimatka oli yllättävän pitkä, yhteensä noin 20 minuuttia. Ylhäällä meitä sitten odottelikin taas se perinteinen turistihelvetti: porukkaa riitti, krääsäkojuja löytyi ja Starbucksin neonvalot välkkyivät talojen välistä. Luostarin paikkeilla oli kuitenkin hiljaisempaa, sillä  moni turisti jättää sen väliin ja keskittyy pelkästään Buddha-patsaaseen. Meillä luostarin ihmettely rajoittui ulkona pällisteltyyn, sillä luostari oli remontissa eikä sisälle päästy. Lähdettiin siitä sitten aika nopeasti kapuamaan Buddha-patsaan luokse, joka tarjosi hyvät näkymät lähiympäristöön.

Hengellisen päivän jälkeen meidän oli tarkoitus palata takaisin Hong Kongin keskustaan, mutta päätettiin hetken mielijohteesta pistäytyä kaapelihissin alalähtöpaikan luona olevassa outlet-ostoskeskuksessa. Siellä meillä vierähtikin sitten melkein kolme tuntia. Ei keritty edes käymään koko keskusta läpi ennen kuin meidän oli pakko lähteä ruokailemaan. Ruokapaikaksi oli valittu Olympic-ostoskeskukseen siirtynyt entinen ja alkuperäinen maailman halvin Michelin tähden ravintola Tim Ho Wan.

Jouduttiin etsimään ravintolaa hetken aikaa ostoskeskuksesta ennen kuin löydettiin se pohjakerroksesta (sisäänkäynti ostarin ulkopuolella).  Paikan päällä ei ollut ihan niin täyttä kuin olin odottanut, vaan saatiin pöytä ja palvelua todella nopeasti. Pöydässä sitten tilattiin ruuat nopeasti täyttämällä erillisen lomakkeen.

Otettiin hetken pohtimisen jälkeen 3 annosta kumpainenkin  (noin 7,5€ juomineen), mikä oli loppujen lopuksi hieman liikaa. Joka tapauksessa aivan mahtavia dim sumeja, minkä lisäksi bbq-possua sisältävät makeasta taikinasta tehnyt pallot toimivat todella hyvin (Palloja tulee annoksessa kolme, mikä on liikaa makeutta yhdelle ihmiselle, mutta jaettuna osa erinomaista ateriaa.). Suosittelen.

Thaimaa: Ao Nangin hintoja 2014

Tässä sitten Ao Nangista ostettujen tuotteiden hintoja. Hinnat ovat suuntaaantavia ja varmasti saa halvemmalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos tinkiminen on sujunut hauskasti ja kokemus on muutenkin mukava, niin pari bahtia on heille isompi juttu kuin meille eikä lomalle kannata mennä kinaamaan tai stressaamaan.

Turistikrääsän ja käsitöiden osalta kannattaa huomioida, että halvimmat hinnat saa Bangkokista, josta iso osa tuotteista kuljetetaan muualle maahan. Phuketissa ja Krabilla on myös tuotantoa ja saarilla hinnat on yleensä korkeimmat.

• Kalastajan housut 140 bht (Khaosanilta bkk:sta saa huntilla ja näiden perässä tinkasin läpi Ao Nangin ja päädyin ostamaan kaikki 6 housua lopulta parilla eri kertaa samasta mestasta ensimmäisenä päivänä tingatulla hinnalla)
• Hihaton Chang-paita (xl) 150 bht
• Haaremihousut 200 bht (Bangkokista samaan hintaan ja jotkut jopa 180 bht)
• Valkoinen pitkähihainen pellavapaita 200 bht
• Rantamekko 250 bht
• Saronki 180 bht
• Pienet kangaspussukat 40 bht
• Hiusten leikkuu 200 bht (tätä en tosin tingannut)

Thaimaa: Ao Nangin räätälit

Olin yrittänyt etsiä Ao Nangin räätäleistä arvosteluita netistä, mutta niitä löytyi yllättävän vähän millään kielellä. King’s Fashionista tuntui olevan kaikkein eniten infoa ja se mainittiin myös useissa paikallisissa kaupallisisssa lähteissä. Se taisi myös olla muutaman matkatoimiston listalla. King’sin lisäksi yksittäisiä mainintoja oli muutamasta muusta liikkeestä, joiden lisäksi Escadasta ja Tom’s Fashionista oli useampi positiivinen kommentti.

Meillä räätälin suhteen tärkeimpänä vaatimuksena olivat oikeanlaiset kankaat ja ammattitaito iltapukuun. Kierrettiin yllä mainitut liikkeet ja muutama muu läpi. Suurimmaksi ongelmaksi kierroksella muodostui oikeanlaisten kankaiden saaminen. Osa räätäleistä pystyi hoitamaan kankaita lisää ja osa taas kehotti käymään Krabilla isossa kangasliikkeessä ostamassa sopivat itse.

Noista läpikäydyistä liikkeistä mainitsemisen arvoisia olivat juuri nuo kolme ensimmäistä. King’s Fashion kuitenkin hylättiin hyvästa kangasvalikoimasta huolimatta, koska kumpikaan meistä ei pitänyt sen lipevästä omistajasta pätkääkään. Tom’s Fashion sen sijaan tuntui juuri oikealta ja ammattitaitoiselta paikalta, mutta heiltä puuttui sopiva kangas. Näin ollen päädyttiin lopulta Escadaan, josta löytyi sopivat kankaat, hyvä asenne ja erikseen mekkoihin erikoistunut naisräätäli (samoin kuin Tom's Fashionista). Näin jälkeenpäin ajateltuna, jos ikinä poikkean Ao Nangiin uudelleen, valitsen Tom’s Fashionin McDonaldsin läheltä, sillä vaikka Kaakkois-Aasian räätäleistä oli paljon aikaisempaa kokemusta ja pelisilmää, niin kaikista riskien välttämisistä huolimatta Escada osoittautui vääräksi valinnaksi.

Päädyttiin ostamaan heiltä lopulta 15 500 bht (n. 345€) edestä tavaraa:

• 5 kauluspaitaa
• 1 harmaa puku
• 1 taskuliina
• 1 pitkä kerroksinen juhlamekko (aluskangas, sifonkia päällä 2 kerroksena ja koristenauha) 

Mutta mikä Escadassa meni vikaan?

Mittojen ottaminen sujui mallikkaasti, mutta puvun ja paitojen suhteen ei osattu antaa mitään ehdotuksia vaan yritettiin mennä nopsaan eteenpäin, joten jouduin itse ottamaan esiin läpikäytävät yksityiskohdat. Oman kokemuksen mukaan hyvällä räätälillä kuten Bangkokissa Baron’s Fashionissa vinkkejä pitäisi sadella ja paitojen kohdalla pitäisi automaattisesti käydä kuvin läpi esimerkiksi kauluksen malli, napitukset, taskujen mallit ja paikat sekä kertoa kunkin valitun kankaan ominaisuuksista ja sopivuudesta. Jos en olisi etukäteen tiennyt näistä, niin Escadassa olisin ollut pihalla.

Kaikki kohdat käytiin lopulta läpi, muttei räätäli ollut tarkkaavainen, minkä takia sovituksessa huomasinkin, että toisessa paidassa oli väärä napitus hihoissa ja se oli 10cm liian lyhyt puvun kauluspaidaksi (lyhyempi kauluspaita menee farkkujen päällä casualina kylläkin). Näiden muutosten pohjalta otettiin uudet mitat ja tehtiin muutokset neljään vielä tekemättömään paitaan. Toisessa sovituksessa kauluspaidat olivat siitä huolimatta silminnähden liian säkkejä selästä. Escadan räätäli kehui  tuotetta ja oli valmis jättämään paidat sellaiseksi. Me jouduttiin taas  tuomaan itse esiin, ettei paidat ole millään muotoa hyvännäköiset ja että selästä piti ottaa ylimääräistä pussia pois 8cm edestä. Mun kohdalla ongelmat olivat siis paidoissa ja takissa joita muuteltiin pariin kertaan ja joka välissä yritettiin tuputtaa valmiina sellaista työtä, joka iski meidän kummankin silmään huonona duunina. Housut sen sijaan olivat kerrasta kunnossa. Mun tuotteet olivat valmiit sovittuun perjantaihin mennessä (mitat oltiin otettu tiistaiaamusta klo 10) neljällä sovituksella, niin että puvun takissa oli väärä sisäkangas ja yksi kauluspaita oli liian lyhyt ja väärillä napituksilla (kaupan päälle tingityllä alennuksela 400 bht).

Nellin mekon kanssa kaikki lähti hyvin liikkeelle, mutta ongelmat alkoivat heti ensimmäisenä sovitusiltana, jolloin alusmekkoa ei saatu tehtaalta sovitukseen. Tämän jälkeen tiistain ja perjantain välisenä aikana mekko ei saapunut kahteen muuhunkaan sovittuun sovitukseen ja siinä ainoassa sovituksessa oli paljon korjattavaa. Lisäksi kesken kaiken sovittua koristekuviointiakaan ei ollutkaan tarpeeksi varastossa vaan jouduttiin turvautumaan vähän huonompaa vaihtoehtoon, jonka räätäli lupasi kuitenkin modata paremmaksi.

Meidän oli tarkoitus saada tavarat itsellemme perjantai-iltana klo 22, sillä meillä oli lauantaiaamusta klo 9 lähtö lentokentälle. Tähän viimeiseen tapaamiseen puku ei taas kuitenkaan saapunut, joten räätälit lupasivat tulla sen kanssa hotellile klo 24. Naisräätäli saapui paikalle klo 1.30 yöllä ja puku oli kaikkea muuta kuin laadukas ja valmis. Se kuitenkin esiteltiin valmiina ja sitä kehuttiin, vaikka siinä oli aivan amatöörimäisiä mokia: olkahihna oli väärän pituinen, vyötärö liian leveä, koristenauha näytti siltä kuin 6v Joonas olisi ollut erikeepperöimässä ja yksi taakse tulleista sifonkirypytyksistä oli jätetty laittamatta vetskarin sauman sisään. Näistä kaikista muutoksista piti jälleen sanoa itse.

Tapaamisen jälkeen räätäli lähti takaisin tehtaalle ja lupasi valmiin tuotteen klo 8 hotellille. Aamutapaamiseen saavuttiin taas 30 minuuttia myöhässä tosin virheet korjattuna. Koristelu oli kuitenkin edelleen todella huono ja Nelli joutuikin poistamaan sen Suomessa ja ompelemaan itse helmet mekkoon ennen vuosijuhlia. Koko prosessi ja lopputulos olivat olleet kaikkea muuta kuin mitä oli odotettu ja olin itse valmis jättämään koko mekon heidän käsiinsä. Mekkoon oli kuitenkin kirjaimellisesti tuhlattu 4 päivää, joten hetken vääntämisen jälkeen napattiin mekko pienen alennuksen jälkene mukaamme.

Jos siis etsitte räätäliä Ao Nangissa, valitkaa Tom’s Fashion. Tekisin itsekin niin, vaikkei paikasta olekaan valmiiden tuotteiden muodossa omakohtaista kokemusta. Bangkokissa taas Baron’s Fashion on toimittanut itselle ja tutuille ensiluokkaisella palvelulla ja asiantuntemuksella kasan paitoja, puvun ja 4 mekkoa. Hinta on keskihintatasoa hieman kalliimpaa, mutta sen arvoista. Italian silkistä valmistetuista paidoista maksoin noin 40e/ kpl ja sitten halvemmista kankaista 20e/kpl. Paidat ovat nyt kestäneet hyvin 2,5v ja niiden jälkeen olen teetänyt kaikki formaalit kauluspaidat mittatilaustyönä.

Thaimaa: Ao Nangin päiväretket

Neljä saarta -retki

Ensimmäinen meidän tekemä päiväretki oli neljän saaren reissu, johon meidät haettiin kuorma-auton ja bussin yhdistelmällä ja vedessä liikkuminen tapahtui isolla pitkähäntäveneellä. Kyseinen botski oli siinä mielessä hyvä valinta, että se sieti pienempiä veneitä enemmän aallokkoa ja sillä pääsi paikkoihin, joihin speed boateilla ei pääse. Operaattorien englannintaito ei ollut sitä parasta ja asioista tiedottaminen jäi aikalailla puolitiehen, minkä lisäksi lähtiessä oli jotain häikkää veneen kanssa. Kyseisen säädön takia saavuttiinkin Tup, Mor ja Chicken saarille tunnin myöhässä, mikä tarkoitti että näitä saaria yhdistävä hiekkasärkkä oli jo veden peitossa. Sitä pitkin pääsi onneksi kuitenkin vielä kahlaamaan saarelta toiselle. Turisteja oli ihan pirusti, mutta paikka nätti.

Neljän saaren reissun ohjelma. Lopullinen hinta 500 bht per nassu.

Reissun kyydit

Chicken, Tup & Mor -saaret

Chicken, Tup & Mor -saaret

Näiden kolmen saaren yhdistelmän jälkeen jälkeen käytiin merenkäynnin takia snorklailemassa (taas) vähän eri paikassa kuin mitä oli suunniteltu eli Chicken Islandin juuressa, jossa oli pari muutakin paattia. Taas niitä samoja trooppisia kaloja kuin muuallakin eikä erikoisuuksia, mutta meille oli tärkeintä päästä vielä kerran veden alle. Tämän jälkeen matka jatkui Poda –saaren pieneen poukamaan syömään ja rauhoittumaan.

Poda -saari

Sieltä sitten vielä Raileylle, joka vaikutti todella mukavalta paikalta, mutta joka oli Phi Phi Lehin Maya Bayn tavoin aivan tupaten täynnä väkeä. Railayllä käyville vinkkinä, ettei siellä ole oikein ravintoloita, mutta rannalta löytyy usemapia keittiöksi muutettuja pitkähäntäveneitä, jotka laajalla skaalalla juomaa ja perusmurkinaa.

Railay -ranta

Retki oli kaikin puolin mukava kokemus varsinkin, jos ottaa huomioon siitä maksetun hinnan. Ärsyttävin juttu, reissulla oli ehdottomasti vain 30-45 minuutin pysähdykset joka paikassa, minkä takia missään kohtaa ei oikein voinut nauttia olostaan. Näin ollen suosittelen oman botskin vuokraamista, jos on massia tai kuluja jakavaa lössiä, sillä se tarjoaa päivään paljon joustavamman aikataulun.

Jos haluaa mennä pelkästään Raileylle, niin sinne pääsee myös 100 bht/ nassu pitkähäntävenekyydillä Ao Nangin kummaltakin rannalta. Sesonkiaikaan homma toimii, sillä sinne menee sen verran paljon väkeä, että veneet täyttyvät eikä pidä maksaa extraa liikkeelle päästäkseen, mutta sesongin ulkopuolelle matkaaminen menee astetta vaikeammaksi.

Railay -ranta ja alttari

Norsuretki ja Tiikeriluolatemppeli

Toinen Ao Nangin päiväretki suuntautui lava-auton kyydissä Tiikeriluolatemppelille (Wat Tham Sua), jonne meidät jätettiin klo 9 aikaan aamusta. Jätön yhteydessä meille kerrottiin paperille kirjoitetulla numerolla tehostettuna, että klo 11 tullaan hakemaan. Auton kaasuttaessa poispäin alettiin kuitenkin pohtia, että ehkä se jäppinen osasi asiansa ja tiesi oikean ajan, vaikka annettu aika erosikin meidän hotellilta haun yhteydessä kerrotusta klo 10. Ei jaksettu vaivata päätä asialla sen enempää, mutta päätettiin varoiksi palata jättöpaikalle klo 10.

Siitä sitten kohti 1237 portaan yläpäässä olevalle temppelille. Onneksi oltiin noin aamusta liikkeellä, sillä ilma ei ollut vielä polttavan kuumaa. Täytyy myöntää että lukuna 1237 tuntuu paljon kevyemmältä kuin mitä se oikeasti on, sillä meidänkin piti peruskuntoisina kuitenkin pysähdellä aika ajoin juomaan vettä sekä tasaamaan hengitystä. Sama meininki tuntui olevan ihan joka ikisellä muullakin ja osa matkalla nähdyistä oli oikeasti aivan poikki kesken nousun. Toisten taivalta katsellessa tuntui jopa, etteivät ne kyllä ikinä pääse perille.

Kipuamisen raskaus ei johdu rappusten määrästä vaan siitä, että monet niistä ovat todella korkeita, epätasaisia ja kapeita rappusia. Huolimatta siitä, että kapuaminen on raskasta, niin ei se mikään ylitsepääsemätön este ole, sillä samaan aikaan meidän kanssa kiipeämässä ollut 60v pariskunta sekä perhe kahden 4-6 vuotiaan lapsenkin kanssa pääsivät myös ylös ilman sen suurempia ongelmia.

Matkan varrella temppelille löytyi välimatkatietoja.

Ylös nouseminen kannatti, sillä sieltä oli kirkkaalla kelillä hyvät näkymät ja se temppeliosuus kultaisine Buddha-patsaineen, on oikeasti lumoava näky. Tekemistä ja näkemistä riitti ehkä 15 minuutiksi, jonka jälkeen lähdettiin pomppimaan takaisin kohtaamispaikalle. Autoa ei näkynyt, joten siirryttiin kiertelemään alhaalla olevia temppeleitä, minkä lisäksi päädyttiin laittamaan kultainen Buddha-lehti puuhun omilla nimillä varustettuna hyvää onnea tuomaan.

Wat Tham Sua

Meininki alhaalla olevilla temppelirakennuksilla oli yhtä sirkusta. Ihmisiä oli läjäpäin eikä suurin osa niistä kiipeä Tiikerinluolatemppelille ollenkaan, vaan jää alas ihmmetelemään. Ihmisten lisäksi alue on täysin koirien, kissojen ja apinoiden valtaamaa, joita ihmiset sitten päätyvät ruokkimaan joko tieten tahtoen tai tahtomattaan.

10 minuuttia ennen klo 11 palattiin takaisin tapaamispaikalle, mutta ketään ei taaskaan näkynyt – 30 minuuttiin. Oltiin juuri lähdössä etsimään taksia, kun meidän viereen pari kymmentä minuuttia aikaisemmin ajaneesta maasturista nousi paikallinen, joka tuli kysymään, että ollaanko menossa elefanttileirille. Siinä vaiheessa pääsi pieni helpotuksen huokaisu, mutta alkoi myös hieman sapettamaan, että minkä takia meille ei oltu kerrottu eri tyypin hakevan meidät pois  ja eri autolla (ei ollut mitään logoja). Ei myöskään oikein ymmärretty sitä, miksei se meitä hakemaan tullut tyyppi ollut tullut sanomaan mitään 20 minuuttiin, sillä me oltiin siinä tapaamispaikalla ainoat kaksi valkoihoista länkkäriä.

No joka tapauksessa, onneksi saatiin kyyti  leiriin ja päästiin siellä suoraan elefantin selkään. Meidän ohjastaja oli aluksi ihan hiljaa ja vaikutti todella leipääntyneeltä, mutta puolivälissä matkaa kaveri heräsi horroksesta ja retkestä tuli meidän molempien yllätykseksi ehdottomasti paras elefenttiajelu, jossa olen tähän asti ollut. Ohjastaja otti meistä paljon kuvia, veti hyvällä iloisella fiiliksellä, päästi matkaamaan elefantin pään takana ja vei meidät vielä elefantin kanssa veteen, joka normaalisi kuului kalliimpaan pakettiin. Palvelu oli niin hyvää, että tätä kaveria tippasi ilomielin. Takaisin lähtöpaikkaan tullessa ohjastaja toi meille vielä ananaksen kuoria tarjottavaksi norsulle ja nappasi viimeiset kuvat. Norsukin tuntui tykkäävän (norsut saivat liikkua vapaasti alueella).

Thaimaa: 5 päivää Ao Nangissa

Hotelleja katsellessa Ao Nang tuntui olevan lähes täpötäynnä ja kahdella meitä eniten kiinnostavalla hotellilla oli vain yksi huone jäljellä. Hinnat olivat myös tasoon nähden korkeita ja päädyttiin sitten arvioiden lukemisen ja sijainnin takia valitsemaan 2013 rakennetun iCheck Inn Ao Nangiin. Hotelli oli todella moderni ja rakennus oli vielä vähän kesken. Ihan vieressä rakennettiin myös toista hotellia ja sen meluun heräsi, joka aamu klo 8 ellei jo ollut valoisuuden hereillä ennen sitä. Hotelli oli aivan uusi, mutta samalla täytyy myös sanoa, ettei se rakentamisen taso ole maailman parasta, sillä osa seinään kiinnitetyistä tasoista ja kahvoista heiluivat jo enemmän kuin olisi pitänyt. Tältä hotellilta löytyi myös pieni uima-allas, joka sopi meidän tarkoitukseen vallan hyvin niin kauan kuin siellä ei ollut samaan aikaan muita turisteja. Siinä vaiheessa ja varsinkin altaaseen hyppivien lasten tullessa paikalle, jo valmiiksi rajallinen tila muuttui liian pieneksi.

iCheck Innin ympäristö on Ao Nangissa hieman uudempaa aluetta, minkä takia siellä oli vielä rakenteilla useampia juttuja, kuten esimerkikis 7/11 kauppa, joka valmistui ja aloitti toimintasta puolivälissä meidän lomaa. Alueen sijainti on kuitenkin ihan hyvä ja hotellilta käveli rannalle noin 10 minuutissa ja toiselle puolelle Ao Nangia taas maksoi tuktukilla 30B bht.

Ao Nangilla meidän päivät soljuivat rannalla reissun viimeisistä brunahetkistä nauttien, minkä lisäksi shoppailtiin, otettiin hierontoja sekä teetettiin puku, paitoja ja mekko räätälillä. Lisäksi tehtiin kaksi retkeä.

Rannoista Ao Nangin ranta on vilkkaampi ja sinne tulee useita pitkähäntäveneitä, mutta rannan eteläpääty (kävelykatu) on vapaa pitkähäntäveneistä ja mukavampi. Siellä on sesonkiaikaan paljon populaa, mutta sekaan mahtuu ja etuna ovat lähellä olevat ravintolat ja kaupat. Nopparat Tharanin ranta taas on rauhallisempi ja leveämpi ja ravintoloita löytyy jonkun verran, mutta jotenkin tykättiin Ao Nangin rannasta enemmän, koska sen pystyi yhdistämään räätälissä käyntiin ja muihin juttuihin helpommin.

Nopparat Tharan ja Ao Nang beach

Ruokapuolella Ao Nang tarjosi laajan valikoiman erilaista syötävää aina ruokakojujen kökkyröistä fine dining ruokaan. Me tykättiin erityisesti E-San Sea Food & Thai foodista ja sen naapurista sekä Ao Nangin rannan eteläpäädyn (McDonaldsin pääty) intialaisista ravintoloista. Lisäksi katukojujen kökkyrät toimivat iltasella hyvänä naposteluna ja juomakärryjen tuoreet mehut mihin aikaan päivästä tahansa. Näitä mehukärryjä kannattaa erityisesti suosia, sillä juomat ovat kahviloiden ja ravintoloiden tuoreisiin mehuihin ja shakeihin verrattuna puolet isompia ja maukkaampia.

Ao Nangista on mahdollista tehdä monia erilaisia retkiä ja matkatoimistoja on joka kadunkulmassa, joten niille lähteminen ja hyvän hinnan saaminen tapahtuvat todella helposti. Me ostettiin matkamme Escada-räätäliltä rantaan päin mennessä mukavanoloiselta myyjältä, joka oli valmis laskemaan 2 retken yhteishinnaksi 1100 bht per nassu. Meidän valitsemat reissut oli 4 saaren saarihyppely ja elefantti ajelu yhdistettynä käyntiin Tiikeriluolatemppelillä. Olen aina ollut todella skeptinen elefanttiretkistä eläinten kohtelun takia, mutta tämän leirin osalta myyjä vakuutti, että elefanttien kanssa kommunikointi tapahtui puheella kepillä hakkaamisen sijaan ja meno on muutenkin eläinystävällistä.

Paikkana Ao Nang oli ihan ok ja sopi hyvin korvaamaan Bangkokin. Palveluita ja tekemistä riittää pariksikin viikoksi, mutten nyt ihan heti kuitenkaan keksi miksi menisin sinne uudelleen. Turisteja on todella paljon, joista pääosa on keski-ikäisiä, eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Suomalaisia siellä on oikeasti ihan käsittämätöm määrä ja suomea kuulee enemmän kuin Kanarialla. Vajaan neljän kuukauden reissaamisen jälkeen olikin outo fiilis huomata, että vaikka oli vielä reissussa niin suomea kuuli jatkuvalla syötöllä. Tästä osoituksena se, ettei meillä tainnut olla yhtään ruokailua ilman, että jossain viereisessä pöydässä olisi puhuttu suomea. Vaati taas aikalailla tottulemista sille, ettei enää voitukaan puhua keskenämme ihan mitä sattuu.

Thaimaa: Yllätysreissu Ao Nangiiin

Bangkokin levottomuudet olivat juuri pahimmillaan ja niiden vaikutukset ulottuivat jo Phuketiin ja Phi Philläkin oli pientä mielenosoitusta. Yritettiin loppuun asti pitää kiinni Bkk:sta, mutta päätettiin kuitenkin päivää ennen lentoa, että tilanne oli sen verran epävakaa, ettei siellä oleminen olisi ehkä mitenkään rentouttavaa.

Meillä oli kuitenkin valmiiksi ostettuna lautta Krabille sekä lennot Bangkokiin ja Bangkokista Hong Kongiin, joten tappioiden minimoiseksi piti vaihtoehtoinen kohde löytää jostain läheltä. Päädyttiin nopean etsinnän jälkeen sitten Ao Nangiin, jossa kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt. Paikka ei Suomen toiseksi suosituimpana Thaimaan matkakohteena houkuttanut pätkääkään, mutta sen asema takasi kuitenkin korvaavat fasiliteetit eli mahdollisuuden ostaa viimeiset tuliaiset (varsinkin uudet fisherman pantsit vanhojen tilalle), teetättää puku sekä mekko kevään vuosijuhliin. Lisäksi löydettiin sopivaan hintaan (25€ per henkilö) ja aikaan lento Krabilta Bangkokin Don Muengin lentokentälle, josta meidän Hong Kongin lennon oli määrä lähteä.

Olin varannut Andaman Wavemasterin lautan (jonka lautta oli syttynyt muutama vuosi sitten tuleen) etukäteen Krabille phiphi-ferry.comista. Etukäteen varaaminen on suositeltavaa, jos haluaa juuri tiettyyn aikaan ja tiettyyn lauttaan mukaan, mutta pääasiassa suosittelen kuitenkin hankkimaan lautat aina paikan päältä, koska matkatoimistoilla (kojuilla) on tinkimisvaraa hinnoissa ja saarilta ostettuna kyydit saa selkeästi nettiä halvemmalla.

Matka meni siten kuin meni.  Tultiin ajallaan Krabin Klong Jilad Pier –laiturille, mikä oli tärkeintä, mutta matkan aikana oli outo kohtaaminen.  Kesken matkaa meidän lautta ajoi kohti toista lauttaa, molemmat pysähtyivät muutaman metrin päähän toisistaan ja sitten yhtäkkiä meidän lautta ajoi sitä toista päin. Lauttojen välillä etäisyyttä oli lähtiessä kuitenkin sen verran vähän, ettei mitään sattunut, mutta kunnon kolahdus siitä kuitenkin syntyi.

Andamanilla matkatavaroiden laittelu sujui paljon huonommin kuin Tigerillä, jossa ne oli kohteittain omissa kasoissa. Täällä tavarat oli tungettu lautan sisään yhteen kasaan eikä niitä nostettu esimerkiksi kannelle lautan saapuessa satamaan, vaan ihmiset joutuivat itse hakemaan laukkunsa. Kun laukut olivat ihan sikin sokin pienessä tilassa, se tarkoitti sitä, että lautan saapuessa maihin tavaroiden purku sujui todella hitaasti. Laukkujen osalta kannattaa siis peliliikkeillä ja etsiä oma laukkunsa 15 minuuttia ennen maihin tuloa tai varmistaa, että se on päällä tai reunassa, niin sen saa nopeasti. Me oltiin tultu ensimmäisten joukossa joten meidän rinkat olivat onneksi ihan perällä kaiteen vieressä ja pienellä huutelulla saatiin niiden vieressä olevat ihmiset siirtämään laukut meille ja päästiin jatkamaan matkaa.

Krabin laiturilta eteenpäin matkaaminen oli tehty todella helpoksi. Terminaalissa oli porukkaa, jotka yrittivät myydä autokyytejä, mutta sieltä löytyy myös virallinen taksipiste, jossa on kiinteät hinnat, jotka ovat matkatoimistojen hintojen halvemmat. Ao Nangiin Krabin laiturilta pääsi 450BTH/ modernilla ja ilmastoidulla katumaasturilla.