Päivät SANCCOBilla on jälleen menneet nopsaan ja ekat karsinavastuut on takana. Opittavaa on vielä paljon, mutta lisävastuu tuntuu todella hyvältä samoin kuin uudempien vapaaehtoisten opettaminen. Tällä hetkellä ruokkiminen ja lääkkeiden antaminen menevät jo rutiinilla. Lisäksi vastuupäivät ovat sattuneet olemaan PEN2:ssa, jossa ei tällä hetkellä ole yhtään isoa ja vihaista pingviiniä, joten kädetkään eivät ole niin haavoilla kuin mitä ne aika ajoin ovat olleet.
Tässä vaiheessa on muuten hyvä muistuttaa, että vaikka pingviinit näyttää söpöiltä, ihanilta ja mitä kaikkea niin ne ovat ennen kaikkea villejä otuksia. Kaikilla täällä niiden kanssa työskentelevillä on suojista huolimatta kädet enemmän tai vähemmän haavoilla ja arvilla, sillä aina silloin tällöin joku pingviini yllättää. Känkkäränkkää esiintyy myös pingviineillä - varsinkin sulkasadon aikaan. Pahin setti mun aikana on varmaan 8 tikkia huuleen ja niiden saaja kuului vielä paikan palkattuun henkilökuntaan.
No joka tapauksessa, päivät SANCCOBilla sen kuin rullaa eteenpäin ja hyvää läppää lentää. Nyt seuraavana vapaapäivänä 13.11. lähdettiin saksaisen frendin, Tilmanin kanssa sivistämään itseämme Kapkaupungin keskustaan.
Ensimmäiseksi käytiin Fringen kaupunginosassa District Six -museossa tutustumassa alueen historiaan ja apartheidin vaikutuksiin. Museoon taisi maksaa sisään noin 3€ ja se oli nähty noin 30 minuutissa, vaikka jämähtikin lukemaan henkilöiden kertomuksia. Museo kuuluu niihin Kapkaupungin mestoihin, jotka pitäisi nähdä. Itse historiadiggailijana olin tyytyväinen käyntiin, mutta Tilman ja varsinkin mukaan lyöttäytyneet 3 krapulaista saksalaista kyllästyi paikkaan kohtalaisen nopeasti. Näin ollen sanoisin, että sivistyksen vuoksi täällä kannattaa ehdottomasti käydä, mutta jos historia ei ole se oma juttu tai olet krapulainen saksalainen niin suosittelen etsimään muuta tekemistä.
Museosta siirryttiin sitten 100 metrin päässä sijaitsevaan kuuluisaan kahvilaan/ leipomoon, Charly's Bakeryyn. Saksalaiset tyytyivät nappaamaan tässä vaiheessa värikkäästä ulkoseinästä pari kuvaa ja poistuivat takavasemmalle. Minä ja Tilman päätettiin sen sijaan pistää paikan pöperöt testiin.
Tykkäsin todella paljon paikan habituksesta, mutta tilattu brownie ja cup cake eivät olleet mitenkään erikoisia. Kuitenkin vaikkei kokemus ollut mitenkään tajuntaa räjäyttävä, niin paikalla kannattaa käydä leipomon kuuluisuuden (paikallinen reality-sarja) ja ulkoisen habituksen takia. Ja kuten niin monesti todetty: tycke och smak är olika, joten voi olla, että leivokset säväyttää seuraavaa kulkijaa.
Charlyltä jatkettiin sitten matkaa ennalta valittuun luonasmestaan The Kitcheniin Woodstockin kaupungin osassa. Tiedettiin Tilmanin kanssa millä kadulla ja suunnilleen missä paikka sijaitsi, mutta koska ei oltu ihan varmoja päätettiin perinteisen kävelyn sijaan napata taksi pelipaikoille. Osittain myös siksi, että sen sai tingittyä 1,2 euron hintaan. Taksilla ei keritty kuitenkaan kovin pitkää ajella (napattiin taksin juna-asemalta kun matkan aikana ei näkynyt muualla yhtään.) ennen kuin paikka jo näkyi. Oltiin liikkeellä lounasajan loppupuolella ja paikka oli tupaten täynnä. Onneksi puolet asiakkaista otti ruokansa mukaan, joten istumapaikkoja oli muutama siellä täällä.
Itse valitsi possumakkaraleivän lisäavocadolla, joka oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä mussutetuista sämpylöistä. Raflassa oli leipien lisäksi lounasvaihtoehtona lounaslautanen tai salaatti, joihin paikka onkin erikoistunut. Pieni paikka, hyvä palvelu, erinomaisia makuja ja hyvä fiilis. Ehdottomasti käymisen arvoinen lounaspaikka eikä pelkästään oman arvioni mukaan, sillä moni kapkaupunkilainen pitää The Kitcheniä läntisen Etelä-Afrikan parhaana lounasravintolana. Myös Michelle Obama valitsi ravintolan lounaspaikakseen Kapkaupungin vierailullaan.
The Kitchen jälkeen vapaapäivää oli jäljellä, joten käytiin vielä tutustumassa juna-aseman pohjoispuolella olevan aukion krääsätarjontaan, käytiin Green Market Squarella ja napattiin yhdet vehnäset Long Streetin olumekassa, Beerhousessa. Siinäpä sitä kulttuuria sitten kerrakseen!
Vielä lopuksi huomautus Kapkaupungin turvallisuudesta, josta kuulee tarinoita suuntaan ja toiseen. Oman kokemuksen mukaan paikka on ollut yllättävänkin rauhallinen ja ongelmia voi välttää olemalla hereillä ja miettimällä pari kertaa minne on menossa. Porukka on pääasiassa hyvällä fiiliksellä liikkeellä ja ystävällistä, joten turha kyynisyys, ylivarovoisuus ja epäluulo kahlitsee omaa olemista aivan turhaan. Pikkasen kannattaa silti kuitenkin kelata, varsinkin yöllä. Jos esim baarissa joku mies ilmoittaa pitkän naistenvessajonon luona, että viereisten pimeiden portaiden alapäässä on toinen vessa, niin hälyytyskelloja kannattaa kuunnella.
Kaikkiin tapahtumiin ei voi kuitenkaan vaikuttaa ja muutaman tutun sähläilyä kuunnellessa on pakko todeta, että tuurilla on myös silloin tällöin osuutta asiaan. Yksi iso juttu, mikä kuitenkin vaikuttaa aina turvallisuuteen, on porukka. Jos mahdollista niin kannattaa luottaa pingviinienkin suosimaan "turvallisuus on numeroissa" -logiikkaan ja muistaa myös huolehtia toisista, varsinkin jos on humalassa.
Itse huomasin, että Kapkaupungissa tietyissä osin ja keskustassa erityisesti juna-aseman luona voi yksin olla aika turvaton fiilis, pääasiassa aggressivisten kerjäläisten takia. Samat alueet ovat kuitenkin olleet sitten ihan fine kun mukana on ollut yksikin kaveri. Esimerkiksi Woodstockiin keskustan lähistölle en itse lähtisi yksin palloilemaan, mutta parin kaverin kanssa tilanne on aivan toinen. Woodstockissa asuva paikallinen tuttu kehui sitäkin seutua nykyään ihan turvalliseksi, mutta toisaalta neitokainen liikkui pääasiassa autolla. Woodstock oli myös mun Kapkaupungissa olon aikana ainoa mesta, jossa tiesin jonkun tulleen ryöstetyksi (bussiaseman luona).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti