Indonesia: Saapuminen Balille 27.12.

14 tunnin lennon, 1,5 tunnin Taipein pysähdyksen ja 6,5 tunnin jatkolennon jälkeen oltiin vihdoin Balin uusitulla lentokentällä. Pirun pieni se kenttä on edelleen, mutta terminaali on nykyisin täysin tätä päivää.

Kentällä kaikki sujui mutkattomasti passintarkastuksiin asti. En tiedä onko tämä jokapäiväinen juttu Balilla vai sattuiko siihen aikaan vain olemaan normaalia useampi lento samaan aikaan perillä, mutta jonot olivat pisimmät hetkeen ja jouduttiin odottelemaan 1h 15 minuuttia omaa vuoroa.

Balin lentokentällä oli onneksi ilmainen wifi ja odotellessa päätin tarkastaa mailista, että onko Legian Guesthousesta tullut vastausta ilmaiseen kyytikyselyyn. Majoituspaikan vastaus yllätti täysin – he olivat luulleet että meidän 7 kuukautta sitten tekemä varaus oli peruttu eikä meillä näin ollen ollut ollenkaan majoitusta.  Fiilis oli aikalailla puulla päähän lyöty. Pienestä shokista toetessa iskin vastausta ja tarkoituksena oli selvittää asia paikan päällä läpikotaisin. Ensiksi piti vain päästä ulos lenktokentältä. Passintarkastusjono ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä kuin silloin.

Jonottelun takia saatiin rinkat nopeasti hihnalta. Terminaalin ulkopuolella oli täysi kaaos meneillään. Monet Balin hotelleista tuntuivat tarjoavan ilmaista kyytiä, sillä nimikylttejä oli pilvin pimein. Sen lisäksi paikan päällä pyöri satakunta hyvää diiliä etsivää taksikuskia. Me tyrmättiin tarjoukset suoralta kädeltä tai vaan jatkettiin kävelyä, kunnes hetken pyörimisen jälkeen nähtiin kyltti viralliselle taxitolpalle ja päästiin ulos ympärillä pyörineestä sirkuksesta.

Taksitolpalla hinnat eri Balin kolkkiin olivat selvästi esillä ja niissä ei ole tinkimisen varaa. Hinnat olivat nousseet jonkin verran netissä mainituista (Legian 50 (000) -> 70 (0000)) ja halvemmalla pääsee jos vain jaksaa kävellä kentältä ulos ja nappaa lennossa taksin. Takaisin tullessa taksi maksoi mittarilla joku 35. Lentokentän tolpan 70 ei ole paha hinta ja säästää vaivaa, mutta tästä esillä olevasta hinnasta pitää muistaa pitää kiinni.  Se ilmoitettu hinta, joka tässä tapauksessa oli 70, koskee AUTOA eikä siis per henkilöä, jota tiskin takana olevat yrittävät usein kusettaa.

Matka hotellille meni kohtalaisen hitaasti ruuhkasta johtuen, mutta taksi löysi hyvin perille, vaikka hetken aikaa jouduttiinkin keskustelemaan mistä kannattaa mennä. GoogleMaps, Booking ja Tripadvisorin kartta meinaan näyttivät hotellin sijainnin kilometrin lähempänä rantaa, mitä hotelli oikeasti sijaitsi. Pieni takaisku, mutta ei voi mitään. Matka oli kuitenkin edelleen käveltävissä 30 minuutissa ja mukana ollut heijastin ja otsalamppu toivat vähän lisäturvaa.

Legian Guesthousille fiilikset parani vähän, sillä kohtelu ei ollutkaan Aasiassa ongelmien sattuessa pari kertaa vastaan tullutta ”Fuck you, your problem, you deal with it” –meininkiä vaan hotellin henkilökunta lupasi etsiä meille vastaavantasoisen paikan lähempänä rantaa ja maksaa jopa erotuksen. 15 minuutin istuskelun ja hotlan baarista ostettujen Bintangien jälkeen respa ilmoittaa meidän yllätykseksi, että me saadaan jäädä hotellin ja meidän jälkeen tulevat siirretään sitten muualle asumaan (asia jota olin ehdottanut aiemmin). Saatiin kaiken lisäksi vielä astetta parempi huone isommalla kylpyhuoneella, joka sijaitsi 2 metrin päässä majapaikan uima-altaasta. Jei!

Tähän lopuksi täytyy todeta, että huolimatta varaussekoilusta, en ole missään majoituspaikassa saanut niin mukavaa ja ystävällistä palvelua kuin mitä saatiin Legian Guesthousessa. Sijainti on hieman liian kaukana niille, jotka haluavat bilettää ja matkaa rantaan ei ole mukava kävellä varsinkaan pimeällä, mutta hotelli järjestää rantaan päin kolmena mahdollisena aikana aamusta ilmaisen kyydin ja taksit toimii – varsinkin jos ei ole niin tarkka siitä paljon reissu maksaa.

Me saatiin tingittyä taksin hinta sopivaksi lähes joka kerta, mutta yöllä ja kaatosateella kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja Legian on majapaikkana ns. väärässä suunnassa, joten jos ei ole valmis maksamaan 50 normaalin 10-25 sijaan niin kävelyreissu tuli. Moni aikaisemmin Legianista ja Kutasta kirjoittanut kehotti vaatimaan mittaria, jota teen kaikissa Aasian suurkaupungeissa, mutta itse ainakin kyllästyin vaatimaan sitä sen jälkeen kun 5 taksia oli kaasuttanut pois keskustelun jälkeen. Noin 1-1,5 euroa jaettuna kahdella tai kolmella on ihan sama ja se raha on niille kuitenkin paljon isompi kuin meille, että mieluimmin oli valmis maksamaan 10 (000) rp sijaan  15-25 (000) rp. Luotettavimmat ja suositellut taksit ovat sinisiä Bluebird takseja.

Takseja kätevämpi ja edelleen paljon halvempi kulkuväline on tietysti skootterit, joiden vuokra oli noin 40 ja täysi tankki noin 25. Liikenne oli kuitenkin sen verran kaoottista ja oma skodekokemus 7 vuoden aikaa vain pari hassua ajoa Kroatiassa ja Thaikuissa, joten jätettiin se homma tyttöystävän kanssa muille.