Balin tutkimiseen on monia
vaihtoehtoja aina reittibusseista turistikierroksiin ja oman auton
vuokraamiseen. Me valittiin yhden päivän reissua varten autonvuokraaminen
kuljettajalla. Useita vaihtoehtoja löytyy netin kautta sekä jokainen
matkatoimisto tarjoaa tätä vaihtoehtoa, mutta päätettiin lopulta ottaa se oman
hotellin kautta, koska luotettiin, että normaalista hotellimeiningistä poiketen
näiltä löytyy hyvä kuski sopivaan hintaan. Muualla nähdyt hinnat oli 450
(000) – 650 (000) rp luokkaa, mutta koska ei haluttu käyttää aikaa diilin
etsimiseen niin suostuttiin hotellin 550 hintaan. Jaettuna kolmella se ei
kuitenkaan ole päivän reissusta ollenkaan paha.
Auto oli moderni ja kuski osasi
enkkua. Se myös tiesi paikat minne haluttiin mennä ja ainoa miinus oli,
ettei sillä ollut virallista oppaan lupaan, minkä takia se ei päässyt meidän
mukana temppeleihin ilmaiseksi. Jos siis haluaa kuskin, joka tietää
vähän enemmän ja pääsee kaikkiin paikkoihin, niin asia kannattaa varmistaa
etukäteen. Meitä se ei haitannut siellä lähes joka kohteesta oli kännykässä
tallennettua juttua, mutta esim. Istana Tambak Siring –tempelissä olisi ollut
hauska tietää, mitä kaikkia rituaaleja vedessä käyntiin liittyy. Olisi
uusi-seelantilaisen kaverin kanssa ehkä vältetty kiellettyjen suihkujen alle
menoa sekä pesty kasvot ja päälaki kolme kertaa jokaisen vesisuihkun alla ihan
alusta asti. Nyt kuultiin ensimmäisestä vasta jonkun muun oppaalta siinä
altaalla ja sitten 3 & 3 -rituaalista toiselta länkkäriltä sitä tiedustellessa.
Joka tapauksessa hauska reissu,
jonka aika kerittiin käymään Istana Tambak Siring –temppelin (pyhän lähteen
temppeli, sisäänpääsy- ja vessamakasut, veteen menoa varten piti vuokrata erillinen sarong) lisäksi Ubudin eri kylissä katsomassa käsityöläisiä työssään,
Tegallalangin riisirappusilla, Batur-tulivuorella, Batubulan kylän päätemppelissä
sekä maistelemassa kahvia ja teetä Bali Bulinassa. Paketti sisälsi sopivan
monipuolisia nähtävyyksiä, joista se vesitemppeli oli ehdottomasti erilaisin
kokemus. Tykkäsin todella paljon myös tee- ja kahvimaistelusta, jossa päästiin
kokeilemaan 8 erilaista juomaa ilmaiseksi ja sekä maailman kalleinta kahvia
kopi luwakia kolmen euron hintaan (Sivettikissa valitsee parhaat kahvipavut
syödäkseen. Pavut eivät kuitenkaan hajoa vaan ne tulevat ulos kokonaisina ja
niistä jauhetaan kahvi.).
Batur-tulivuorella käytiin tällä kertaa vain kääntymässä ja
ensi kerralla siellä olisi hauska tehdä vaellus. Tulivuoren läheisen kapean
kukkulajonon päällä oli useita ruokapaikkoja rinteen tulivuoren suuntaan, joiden
terasseilta oli hyvä näkymä tulivuorelle (ja 20m+ pudotus alas laaksoon). Ruokailtiin
yhdessä tällaisista paikoista. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta näkymä hinnan
arvoinen. Miinuksena kuitenkin se, että taidetaan saada sieltä se uuden vuoden
ruokamyrkytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti