Indonesia: Bali-Gili-Bali –matka veneellä 2.1.

Kolmen sadepäivän jälkeen oltiin jo ihan valmiit jättämään Bali taakse ja suuntaamaan Gileille. Matka oli tarkoitus taittaa speedboatilla, josta oltiin varattu meno-paluu paikat jo etukäteen, sillä oltiin haluttu saada venepaikat luotettavalta operaattorilta ja meille parhaiten sopivaan lähtöön. Jos ajalla ja operaattorilla ei kuitenkaan ole väliä, niin suosittelen ostamaan liput paikan päältä jostain matkatoimistosta (kojusta), koska niiden kautta tuon välin pääsee parhaimmillaan taittamaan nettihintoja 30-50% halvemmalla. 

Meidän operaattori oli aussiomisteinen Gili Getaway ja meno-paluu 1200 (000) Rp. Kaikilla netistä etukäteen varattavilla operaattoreilla hinnat oli aikalailla samat. Getawaylla homma pelasi, meidät haettiin hotlalta, kyydittiin saarelta toiselle ja vietiin Balin päässä toiselle hotlalle joutuisasta. Myös botski ja miehistö vaikutti osaavalta ja asiakaspalvelu oli paljon parempaa kuin esimerkiksi TigerLinellä Thaikuissa. Mennessä kaikille tarjottiin huonon sään takia pahoinvointipillerit ja veneessä tarjottiin vesipullo, pari menthosta sekä lopuksi ennen rantaan saapumista lämmitetyt kosteat pyyhkeet.

Ainoa asia mikä vaikeutti matkaa oli kaatosade. Meitä hakemaan tullut auto ei päässyt Legian Guesthouselle, koska viereinen pelto oli tulvinut ja tiellä oli 20-40cm vettä, joten jouduttiin kahlaamaan päätielle. Sateen takia myös lähtö Gileille viivästyi tunnilla.

Indonesia: Balin hintoja ja ruokapaikkoja

Tässä Balin ostosten hintoja. Hinnat suuntaa-antavia ja varmasti on mahdollista saada halvemmalla, mutta kannattaa muistaa, että jos tinkiminen on sujunut hauskasti ja kokemus on muutenkin mukava, niin pari rupiahia on heille isompi juttu kuin meille turisteille eikä lomalle kannata mennä kinaamaan tai stressaamaan.

Tällä hetkellä pääasiassa venäläisten ja japanilaisten turistien takia (ei tingi vaan ostaa usein isolla rahalla) tuotteiden hinnat voivat lähteä ihan käsittämättömistä luvuista. Esimerkiksi haaremihousujen hinnat lähtivät välillä 500 000 rupiahista liikkeelle, mikä tingatessa kauppiaasta riippuen tippui yleensä 60-45  000 rupiahiin. Aluksi kerrottu hinta on täysin liioiteltu, joten siinä vaiheessa kannattaa joko pyytää vakavaa hintaa (Serious price) tai heittää vastatarjouksena esimerkiksi 30-25 000rp, josta sitten nostelee hintaa 5 000rp välein siihen asti, että katto tulee vastaan. Usein tässä vaiheessa myyjä pyysi vielä yhtä tarjousta, vaikka 90% tapauksista oli kuitenkin valmis ottamaan vastaan annetun hinnan viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdettiin kävelemään kohti seuraavaa kauppaa. Molemmin puolinen hyvä huumori pysyy kuitenkin paremmin loppuun asti sillä, että lopettaa tinkaamisen esim. 40 000rp ja viimeistä hintaa pyydettäessä myöntyy vielä kerran ja antaa sen itselle kattona olleen 45 000 rp. Parempia hintoja saa myös kun ostaa useamman tuotteen. Samoin kannattaa tähdätä tilanteeseen, josta löytyy tasaraha, koska osa myyjistä lähtee tässä vaiheessa vielä anelemaan lisähintaa, kun näkee tingattua hintaa isomman setelin. Lisäksi tuntuu vähän tyhmältä vaatia pitkän tinkaamisen jälkeen 10 -5 000rp 50 000 rupiahista takaisin  tai antaa 20 000rp ostoksesta 100 000rp.

Hinnat 1 (000) rp:

• Hihaton Bintang-paita (kantsii ostaa 2 kerralla) 25 rp
• Bintang-pyyhe 40 rp
• Käsikorut ja kaulakorut 10-20 rp
• Haaremihousut 45 rp
• Läppäarskat 15 rp
• Miesten uimashortsit 35 rp
• Naisten toppi 25 rp
• Naisten shortsit 30 rp
• Mekko 50 rp

Ruokapuolelta Legianaissa ja Kutassa lemppariruokapaikat olivat ehdottomasti Warung Asia, Sang Ria Bali Grill ja GubugMang Enking, joista varsinkin viimeinen oli  todella nätti paikka. Kaikki näistä tarjosivat maukasta ruokaa budjettimatkaajalle sopivaan hintaan.

Huom! Monet Legianin ja Kutan budjettiravintoloista, jotka olivat saaneet hyvät arviot Tripadvisorissa olivat länkkäriomisteisia ja todella mitään sanomattomia.

Indonesia : Autoretki Balin Batur -tulivuorelle ja takaisin 30.12.

Balin tutkimiseen on monia vaihtoehtoja aina reittibusseista turistikierroksiin ja oman auton vuokraamiseen. Me valittiin yhden päivän reissua varten autonvuokraaminen kuljettajalla. Useita vaihtoehtoja löytyy netin kautta sekä jokainen matkatoimisto tarjoaa tätä vaihtoehtoa, mutta päätettiin lopulta ottaa se oman hotellin kautta, koska luotettiin, että normaalista hotellimeiningistä poiketen näiltä löytyy hyvä kuski sopivaan hintaan. Muualla nähdyt hinnat oli 450 (000) – 650 (000) rp luokkaa, mutta koska ei haluttu käyttää aikaa diilin etsimiseen niin suostuttiin hotellin 550 hintaan. Jaettuna kolmella se ei kuitenkaan ole päivän reissusta ollenkaan paha.

Auto oli moderni ja kuski osasi enkkua. Se myös tiesi paikat minne haluttiin mennä ja ainoa miinus oli, ettei sillä ollut virallista oppaan lupaan, minkä takia se ei päässyt meidän mukana temppeleihin ilmaiseksi. Jos siis haluaa kuskin, joka tietää vähän enemmän ja pääsee kaikkiin paikkoihin, niin asia kannattaa varmistaa etukäteen. Meitä se ei haitannut siellä lähes joka kohteesta oli kännykässä tallennettua juttua, mutta esim. Istana Tambak Siring –tempelissä olisi ollut hauska tietää, mitä kaikkia rituaaleja vedessä käyntiin liittyy. Olisi uusi-seelantilaisen kaverin kanssa ehkä vältetty kiellettyjen suihkujen alle menoa sekä pesty kasvot ja päälaki kolme kertaa jokaisen vesisuihkun alla ihan alusta asti. Nyt kuultiin ensimmäisestä vasta jonkun muun oppaalta siinä altaalla ja sitten 3 & 3 -rituaalista toiselta länkkäriltä sitä tiedustellessa.

Joka tapauksessa hauska reissu, jonka aika kerittiin käymään Istana Tambak Siring –temppelin (pyhän lähteen temppeli, sisäänpääsy- ja vessamakasut, veteen menoa varten piti vuokrata erillinen sarong) lisäksi Ubudin eri kylissä katsomassa käsityöläisiä työssään, Tegallalangin riisirappusilla, Batur-tulivuorella, Batubulan kylän päätemppelissä sekä maistelemassa kahvia ja teetä Bali Bulinassa. Paketti sisälsi sopivan monipuolisia nähtävyyksiä, joista se vesitemppeli oli ehdottomasti erilaisin kokemus. Tykkäsin todella paljon myös tee- ja kahvimaistelusta, jossa päästiin kokeilemaan 8 erilaista juomaa ilmaiseksi ja sekä maailman kalleinta kahvia kopi luwakia kolmen euron hintaan (Sivettikissa valitsee parhaat kahvipavut syödäkseen. Pavut eivät kuitenkaan hajoa vaan ne tulevat ulos kokonaisina ja niistä jauhetaan kahvi.). 

Batur-tulivuorella käytiin tällä kertaa vain kääntymässä ja ensi kerralla siellä olisi hauska tehdä vaellus. Tulivuoren läheisen kapean kukkulajonon päällä oli useita ruokapaikkoja rinteen tulivuoren suuntaan, joiden terasseilta oli hyvä näkymä tulivuorelle (ja 20m+ pudotus alas laaksoon). Ruokailtiin yhdessä tällaisista paikoista. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta näkymä hinnan arvoinen. Miinuksena kuitenkin se, että taidetaan saada sieltä se uuden vuoden ruokamyrkytys.

Indonesia: Ilallinen auringonlaskussa Jimbaranilla 29.12.

Oltiin ennen reissua pohdittu Jimbarania asemapaikaksi Legianin sijaan ja haluttiin käydä siellä ainakin kääntymässä, mutta Balille saavuttaessa kyseinen suunnitelma oli jo aika hyvin unohtunut. Onneksi yhtenä iltapäivänä rantareissun jälkeen yksi hotellin työntekijöistä tuli juttelemaan ja kertoi, että naapurihuoneen pariskunta oli menossa Jimbaranille auringonlaskuillalliselle, ja jos halusimme mukaan, niin he hoitavat meidät kyytiin ja 200 (000) rp meno-paluu jaettaisiin meidän neljän. Totta kai haluttiin.

2 tunnin päästä pulikoinnista oltiin sitten yhdessä Jimbaranin rannnan monista mereneläviä tarjoilevista ravintoloista. Oltiin vielä sen verran ajoissa (klo 17.30), että hiekkarannan pöydissä oli melko tyhjää ja saatiin valita vapaasti kahden hengen pöydät. Otettiin oma tietenkin mahdollisimman läheltä rantaa, jottei jouduta kenenkään selkiä katselemaan. Listalta ei löytynyt meille sopivaa valmista menua, joten käytiin itse valitsemassa kalatiskiltä (tankeissa oli myös eläviä kaloja ja äyriäisiä) sopivat fisut ja ravut, jotka sitten tuotiin meille banaaninlehtipedille laitettuna ja valmiiksi avattuna. Rannalla oli pirun kova tuuli, mutta tunnelma oli aivan mahtava. Taas yksi niistä romanttisen elokuvien kaltaisista paikoista ja tunnelmista.

Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Klo 18 aikaa porukkaa saapui autolasteittain sisään (ravintolat tarjoaa kyytipalvelua hyvään hintaan hotellien kautta turisteille) ja auringonlaskun aikaan ravintolan hiekkarantaosuus oli aivan täynnä. H-hetken jälkeen raflan lavalla oli vielä balilainen tanssiesitys, jonka esittäjiä kävi vähän sääliksi, sillä lava oli ravintolan ja rannalla olevien pöytien välissä ja pöydissä olevat ihmiset oli istutettu katsomaan kohti rantaa. Näin ollen suurin osa ruokailijoista ei edes huomannut, että jokin show oli menossa.

Indonesia: Rantaa ja shoppailua Balilla

Meidän 5 Bali-päivää ennen Giliä ja 1 Bali-päivä Gilin jälkeen meni pääasiassa Legianin ja Kutan kujia ja rantoja ihmetellessä, joiden lisäksi pidettiin yksi autopäivä ja käväistiin Jimbaranilla. Näistä kahdesta jälkimmäisestä sitten seuraavissa postauksissa.

Kutasta ja Legianista olin kuullut ristiriitaista infoa: osa tykkäsi ja osa vihasi ja suositteli majailemaan Seminyakin tienoilla enemmin. Kutassa ja Legianissa ärsytti toki se, että paikka oli aivan täynnä kauppoja ja baareja, joiden jokaisen edessä oli myyjä tai sisäänheittäjä huutelemassa ja nappailemassa handusta. Ensimmäisenä päivänä se iski vähän kasvoille ja rupesin ajattelemaan, että tätäkö tämä on. Aika nopeasti pääsin kuitenkin takaisin Aasia-moodin ja sen jälkeen joka kohtaamisen otti hyvällä huumorilla. Jos itse on kohtelias, hymyilee ja ottaa aloitteen läpänheitossa niin 90% kohtaamisista on kivoja. Niin ja niille kaupustelijoille taas ei voi mitään, jotka ei lähde huumoriin mukaan.

Kuta ja Legian oli ihan mukavia paikkoja ja se, että kannattako niihin käyttää aikaa Balilla riippuu aika paljon mieltymyksistä ja tarpeista. Meillä ensimmäinen majoitus oli Legian Guestghousella, joka oli kaukana rannasta ja lähin ranta oli Legianin ja Seminyakin rantojen välissä. Toinen majoitus taas oli Pop! Hotel Kutassa lähellä Kuta-biitsiä. Kummassakin paikassa nukuttiin todella hyvin eikä yöllä ollut tietoakaan mistään melusta. Varmasti on niitäkin paikkoja, joissa ei paljon nukuta, mutta hyviä paikkoja näytti olevan useita.

POP! Hotel Kuta

Aluevalinta sopi loman aloitukseen muutenkin erinomaisesti. Kuta ja Legian eivät todellakaan ole sitä siisteintä mitä Bali tarjoaa, mutta siellä on helppo aloittaa surffaus, sieltä on helppo järjestää mitä ikinä retkiä haluaa ja siellä voi bilettää. Lisäksi hierontapaikkoja ja krääsäkauppoja löytyy pilvin pimein. Alue sopiikin erityisesti loman alkuun, koska kaikki tarvittavat rantalomatavarat saa hyvään hintaan yhdestä paikasta  (alue) loppureissua ajatellen. Taidettiin Nellin kanssa kuluttaa yhteensä vain noin 40€ kaikkiin niihin käsi- ja kaulakoruihin, pyyhkeisiin, hihattomiin paitoihin, mekkoihin, uimashortseihin ja haaremihousuihin, joilla pärjättiin koko Kaakkois-Aasian osuus reissusta. Summaan mahtui myös iso kasa tuliaisia (tarkemmin hinnoista toisessa postauksessa).

Shoppailun ja hierontojen lisäksi oltiin lähes jokainen päivä ottamassa arskaa rannalla. Biitsi on aina biitsi eikä siinä mielessä mitään valittamista, mutta mainittakoon, että Kuta Beach on pääasiassa surffausta varten ja ainakin meidän siellä ollessa joka päivä oli rannalla uimakielto virtausten takia. Veteen pääsi toki lillumaan, muttei siitä niin paljoa nauttinut, sillä aallot olivat korkeita. Lisäksi ranta ja vesi olivat todella likaista meidän reissua edeltävien rankkasateiden jäljiltä, jotka olivat saaneet läheisen joen tulvimaan tuoden mukanaan ison kasan muoviroskaa. Tilanne oli kuulemma normaalisti poikkeava eikä kukaan tuttu ole vastaavasta aiemmin valitellut.

Me tykättiin kaikkein eniten siitä rantaosuudesta, joka lähtee Double Six Beachiltä Jl Nakulasta pohjoiseen. Siellä meininki oli paljon rauhallisempaa (vähemmän kierteleviä kaupustelijoita) ja siistimpää kuin etelämpänä. Lisäksi sen rannan varrelta löytyy viihtyisiä rantabaareja, joita etelämpänä ei ole Kuta Beachin ruokakiellon takia. Etelämpänä biitsiltä saa kuitenkin ostettua kylmälaukuista juotavaa rantatuoleja ja surffaustunteja kaupustelevilta jätkiltä, mutta kaikki ravintolat sijaitsevat rantakadun toisella puolella.

Surffausta piti kokeilla parinakin päivänä, mutta koska reissuun Aasia-osuus oli vasta alkanut, niin halusin ottaaensimmäiset päivät ihan rauhallisesti. Sitten taas uuden vuoden aatto, aaton aatto ja päivä satoikin vettä kaatamalla ja se suunnitelma oli sitten siinä. Uuden vuoden aatolle iski myös molemmille ruokamyrkytys, joten se ilta meni lisäksi hotellihuoneessa maatessa ja 5m päässä ovelta vuoden vaihtumista ihmetellessä. Rankkasateen takia ei tosin harmittanut ihan niin pahasti mitä olisi voinut.

Indonesia: Saapuminen Balille 27.12.

14 tunnin lennon, 1,5 tunnin Taipein pysähdyksen ja 6,5 tunnin jatkolennon jälkeen oltiin vihdoin Balin uusitulla lentokentällä. Pirun pieni se kenttä on edelleen, mutta terminaali on nykyisin täysin tätä päivää.

Kentällä kaikki sujui mutkattomasti passintarkastuksiin asti. En tiedä onko tämä jokapäiväinen juttu Balilla vai sattuiko siihen aikaan vain olemaan normaalia useampi lento samaan aikaan perillä, mutta jonot olivat pisimmät hetkeen ja jouduttiin odottelemaan 1h 15 minuuttia omaa vuoroa.

Balin lentokentällä oli onneksi ilmainen wifi ja odotellessa päätin tarkastaa mailista, että onko Legian Guesthousesta tullut vastausta ilmaiseen kyytikyselyyn. Majoituspaikan vastaus yllätti täysin – he olivat luulleet että meidän 7 kuukautta sitten tekemä varaus oli peruttu eikä meillä näin ollen ollut ollenkaan majoitusta.  Fiilis oli aikalailla puulla päähän lyöty. Pienestä shokista toetessa iskin vastausta ja tarkoituksena oli selvittää asia paikan päällä läpikotaisin. Ensiksi piti vain päästä ulos lenktokentältä. Passintarkastusjono ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä kuin silloin.

Jonottelun takia saatiin rinkat nopeasti hihnalta. Terminaalin ulkopuolella oli täysi kaaos meneillään. Monet Balin hotelleista tuntuivat tarjoavan ilmaista kyytiä, sillä nimikylttejä oli pilvin pimein. Sen lisäksi paikan päällä pyöri satakunta hyvää diiliä etsivää taksikuskia. Me tyrmättiin tarjoukset suoralta kädeltä tai vaan jatkettiin kävelyä, kunnes hetken pyörimisen jälkeen nähtiin kyltti viralliselle taxitolpalle ja päästiin ulos ympärillä pyörineestä sirkuksesta.

Taksitolpalla hinnat eri Balin kolkkiin olivat selvästi esillä ja niissä ei ole tinkimisen varaa. Hinnat olivat nousseet jonkin verran netissä mainituista (Legian 50 (000) -> 70 (0000)) ja halvemmalla pääsee jos vain jaksaa kävellä kentältä ulos ja nappaa lennossa taksin. Takaisin tullessa taksi maksoi mittarilla joku 35. Lentokentän tolpan 70 ei ole paha hinta ja säästää vaivaa, mutta tästä esillä olevasta hinnasta pitää muistaa pitää kiinni.  Se ilmoitettu hinta, joka tässä tapauksessa oli 70, koskee AUTOA eikä siis per henkilöä, jota tiskin takana olevat yrittävät usein kusettaa.

Matka hotellille meni kohtalaisen hitaasti ruuhkasta johtuen, mutta taksi löysi hyvin perille, vaikka hetken aikaa jouduttiinkin keskustelemaan mistä kannattaa mennä. GoogleMaps, Booking ja Tripadvisorin kartta meinaan näyttivät hotellin sijainnin kilometrin lähempänä rantaa, mitä hotelli oikeasti sijaitsi. Pieni takaisku, mutta ei voi mitään. Matka oli kuitenkin edelleen käveltävissä 30 minuutissa ja mukana ollut heijastin ja otsalamppu toivat vähän lisäturvaa.

Legian Guesthousille fiilikset parani vähän, sillä kohtelu ei ollutkaan Aasiassa ongelmien sattuessa pari kertaa vastaan tullutta ”Fuck you, your problem, you deal with it” –meininkiä vaan hotellin henkilökunta lupasi etsiä meille vastaavantasoisen paikan lähempänä rantaa ja maksaa jopa erotuksen. 15 minuutin istuskelun ja hotlan baarista ostettujen Bintangien jälkeen respa ilmoittaa meidän yllätykseksi, että me saadaan jäädä hotellin ja meidän jälkeen tulevat siirretään sitten muualle asumaan (asia jota olin ehdottanut aiemmin). Saatiin kaiken lisäksi vielä astetta parempi huone isommalla kylpyhuoneella, joka sijaitsi 2 metrin päässä majapaikan uima-altaasta. Jei!

Tähän lopuksi täytyy todeta, että huolimatta varaussekoilusta, en ole missään majoituspaikassa saanut niin mukavaa ja ystävällistä palvelua kuin mitä saatiin Legian Guesthousessa. Sijainti on hieman liian kaukana niille, jotka haluavat bilettää ja matkaa rantaan ei ole mukava kävellä varsinkaan pimeällä, mutta hotelli järjestää rantaan päin kolmena mahdollisena aikana aamusta ilmaisen kyydin ja taksit toimii – varsinkin jos ei ole niin tarkka siitä paljon reissu maksaa.

Me saatiin tingittyä taksin hinta sopivaksi lähes joka kerta, mutta yöllä ja kaatosateella kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja Legian on majapaikkana ns. väärässä suunnassa, joten jos ei ole valmis maksamaan 50 normaalin 10-25 sijaan niin kävelyreissu tuli. Moni aikaisemmin Legianista ja Kutasta kirjoittanut kehotti vaatimaan mittaria, jota teen kaikissa Aasian suurkaupungeissa, mutta itse ainakin kyllästyin vaatimaan sitä sen jälkeen kun 5 taksia oli kaasuttanut pois keskustelun jälkeen. Noin 1-1,5 euroa jaettuna kahdella tai kolmella on ihan sama ja se raha on niille kuitenkin paljon isompi kuin meille, että mieluimmin oli valmis maksamaan 10 (000) rp sijaan  15-25 (000) rp. Luotettavimmat ja suositellut taksit ovat sinisiä Bluebird takseja.

Takseja kätevämpi ja edelleen paljon halvempi kulkuväline on tietysti skootterit, joiden vuokra oli noin 40 ja täysi tankki noin 25. Liikenne oli kuitenkin sen verran kaoottista ja oma skodekokemus 7 vuoden aikaa vain pari hassua ajoa Kroatiassa ja Thaikuissa, joten jätettiin se homma tyttöystävän kanssa muille.

USA: Joulu 2013 San Franciscossa

Travelodge Golden Gaten sijainti Lombrand Sreetillä Marina Disctirctillä oli ainakin meidän tarkoituksiin täydellinen. 200 metrin säteellä oli useita mukavia ravintoloita sekä kaikki palvelut mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Läheisistä ruokapaikoista voin suositella lämpimästi The Tipsy Pig -gastropubia, jonka lisäksi olisi kokeiltu myös seuraavia kehuja saaneita paikkoja, jos aikaa olisi ollut enemmän: Barney’s Gourmet Hamburgers, Rock-N-Roll Sushi, Tacolicious ja Blue Barn Gourmet.

Hotellilta oli 15 minuutin kävelymatka Palace of Fine Art Theaterille, jossa vierailtiin Jouluaaton aamuna. Keli oli aivan uskomaton ja osittain sen takia paikka näyttä todella kauniilta. Sieltä tuli monta nättiä kuvaa ja jos yhtään tykkää leikitellä kameran kanssa, täällä on mahdollista saada aikaan hienoja varjo- ja poseerausasetelmia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka eikä maksa mitään (Näkemisen arvoinen kuulemma myös pimeään aikaan valaistuksen takia.). Palacelta jatkettiin kävelyä vielä satamaan, josta oli hyvä näkymä Golden Gate –sillalle ennen kuin palattiin takaisin hotelille, jossa meillä oli tutun kanssa treffit.

Oli kyllä pirun hyvä tuuri, että Tanyalla oli aikaa meille Jouluaattona, sillä hänen kyydissä päästiin kiertämään kaikki suunnitellut nähtävyydet yhden päivän sisään todella kätevästi. Oman auton käyttäminen taisi myös olla yksi selitys sille, ettei törmätty koko aikana kuin yhteen kodittomaan, joiden määrä ja käyttäytyminen olivat vaikuttaneet monen kaupungissa käyneen kaverin mielikuvaan sen verran, että ½ kavereista rakasti paikkaa ja puolet ½ ehdotti jättämään koko kaupungin väliin.

Päivän aikana kerittiin näkemään viktoriaaniset talot (Painted ladies), kaupungin kalleimpien asuntojen keskellä oleva mutkainen Crooked Street, palomiehille omistettu Coit Tower ja Union Square ennen kuin jatkettiin matkaa Golden Gaten toiselle puolen. Tähän asti muita turisteja oli näkynyt yllättävän vähän, mutta Golden Gaten luona niitä olikin bussilasteittain. Nappailtiin muiden mukana muutamat kuvat ja käveltiin sitten siltaa pitkin puoleen väliin. Koko matkan kävely olisi myös kiinnostanut, muttei kahteen kertaan (auto oli parkkaarettuna toisella puolella). Sään puolesta jatkui hyvä tuuri, sillä meidän oppaana ollut Tanya kertoi, ettei ollut koskaan aiemmin kävellyt Golden Gate sillalla ilman takkia.

Golden Gatelta matka jatkui Tennesee Valleyllä sijaitsevalle rannalle auringonlaskua katsomaan. Aika leffa- tai postikortti fiilis!  Rannalla oli tuulen takia sen verran vilpoisaa, ettei siellä paljon auringonottajia näkynyt, mutta useita surffaajia, joiden lisäksi muutama paikallinen olit myös tullut ihastelemaan auringonlaskua.

Päivän päätteeksi ajettiin vielä Tiburoniin meksikolaiseen Guaymas-ravintolaan Jouluaterialle. Ei se mikään Joulumenu oikeasti ollut, mutta meille se toimitti Jouluaterian virkaa. Huolimatta perinteisistä suomalaisista ruuista poikkeavasta ateriasta, meininki oli muuten kuin Jouluna: pöytä notkui herkuista ja lopuksi oli niin ähky, ettei jälkkäriä jaksanut edes ajatella. Ravintolassa oli meidän siellä ollessa häppärit päällä, joilla päästiin maistelemaan meksikolaisia oluita 3-4$ hintaan per juoma. Quesadillat, erilaiset tacot ja sliderit taas olivat myös 2-4$/ annos. Gotta love it!

Joulupäivänä meillä oli yölento Balille eikä oikeastaan mitään ihmeellistä nähtävää jäljellä, koska ei tällä kertaa haluttu Alcatrazissakaan käydä. Nukuttiin aamulla oikeasti pitkään, inkä jälkeen suunnattiin kävellen Fort Masonin kautta  San Fracisco Maritime National Historical Parkiin ja lopulta sille Fisherman's Wharfin isoimmalle ja kuuluisimmalle laiturille eli Peer 39:lle. Peer 39 ja sinne vievä rantakatu olivatkin sitten aivan täynnä turisteja ja erilaisia krääsäkauppoja. Laiturin lähteltö löytyi myös äänekäs merileijonayhdyskunta.

Aluksi tuntui, että tästähän tulee pitkä päivä, mutta yllättävän nopsaan se aika lopulta meni. Koko päivä vain sillä asenteella, ettei mihinkään ole kiire, kaikkea voi jäädä ihmettelemään, bissepysähdykset on pop, ja jos näkyy jotain hassua syötävää, niin testiin vain. Kokeiltiin esimerkiksi San Franciscolle tyypillistä rapukeittoa hapantaikina leivän sisällä tarjoiltuna sekä merivesitoffeeta. Kumpaakin kannattaa kokeilla!

Pier 39 -turrehelvetistä jatkettiin vielä kävellen matkaa aina San Francisco – Oakland Bay –sillalle, minkä jälkeen oltiin takaisin kävellessä safkaa ja munatotia  vaille valmiit lähtemään kohti lämpimämpiä kalastusvesiä.

USA: Saapuminen San Franciscoon 23.12.

Saavuttiin San Franciscoon United Airlinesin lennolla. 6,5h lento meni todella joutuisasti penkeissä kiinni olevien henkilökohtaisten viihdelaitteiden avulla ja valittavissa oli tähänastisen reissu-uran tuorein valikoima elokuvia ja sarjoja. Ainoa lennon osalta harmittava asia oli se, että meiltä oli jotenkin mennyt ohi, että USA:n sisäisiin United Airlinesin lentojen hintoihin ei automaattisesti sisälly yhtään checkattavaa laukkua ja JFK:lta lähdettiinkin yhteensä 45€ ajateltua köyhempänä.

San Franciscon kentältä oli päätetty suunnata julkisten avulla majapaikkana toimivaan Travelodge Golden Gateen, joka osoittautui jenkkileffoista tutunnäköiseksi ketjumotelliksi, mutta jonka huoneessa ja sijainnissa ei ollut mitään valittamista.

Lentokentällä oli hyvät opastukset BART-junaan, jolla pääsi kätevästi keskustaan ja tarkemmin Montgomery Stationille.  Lentokentän pysäkin päässä oli vähän hämminkiä, koska BART-juna seisoi ovet kiinni laiturilla 15 minuuttia ja kaikki siellä olleet alkoivat hieman kyseenalaistaa, että onko kyseessä oikea juna ja laituri. Loppujen lopuksi ovet kuitenkin avautuivat ja matka jatkui. Montgomeryltä köpöteltiin sitten gmapsin avulla etukäteen merkatulle bussipysäkille, josta napattiin bussi nro 30. Koko matka meni tosi helposti ja osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois. Samalla tässä Chinatownin menneessä bussissa tuli kuitenkin mieleen miksi taksista tai lentokenttäbussista kannattaa silloin tällöin maksaa – täpötäydessä bussissa 2 rinkan ja 2 repun kanssa oleminen on yksinkertaisesti sieltä minne aurinko ei koskaan paista.

Pienenä vertailuna tähän loppuun, että julkisilla matka hotellille maksoi noin 11$/ lärvi, kun taas hotellin ehdottoman minibussin hinta oli 15$/ lärvi. Pois lähtiessä valittiinkin matkatavaroiden takia kyseinen kuljetus ja se toimi erinomaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hotellit liioittelevat kuljetusten nopeuksia ja tälläkin kertaa muiden matkalaisten kerääminen ympäri kaupunkia toi matkaan 15 minuuttia extraa luvatusta. Osittain tosin siksi, että osa matkustajista oli itse myöhässä.