USA: Manhattanin kuppilat & pubit

New Yorkin reissun aikana tuli etsittyä ja bongattua useita hyviä ruoka- ja juomapaikkoja. Tässä seuraavaksi lista suositeltavista kuppiloista & pubeista. Postauksen lopussa on lisäksi kartta, josta suurin osa paikoista löytyy niiden nimessä olevan luvun perusteella.

Pitsat

Grimaldi’s (1) 

Alkuperäinen Grimaldi’s (1)  Brooklynissä on monelle turistille ja manhattanilaiselle yksi isoimmista syistä käydä Brooklynin puolella (Brooklyn Breweryn ohella). Ravintola tarjoaa käsintehtyä hiiliuunissa valmistettuja kokonaisia pitsoja. Kokoja on kahdenlaisia pieni ja keskikokoisia, joten viipaleita täältä ei saa ollenkaan. Kannattaa myös huomioida, että maksuvälineenä käy vain käteinen.

Me päätettiin yhdistää Grimaldi'sillä käynti Brooklynin sillan ylitykseen, sillä ravintola löytyy kätevästi sillan alta Brooklynin puolelta. Pamahdettiin paikalle 5 minuuttia avaamisen jälkeen klo 11.35 ja meitä ennen oli vain muutama asiakas. Heti pöytään istumisen aikana sisään lappasin kuitenkin 30 hengen seurue, joten tehtiin oma tilaus todella ripeästi, jottei jouduttaisi jonon hännille. Kumpikaan meistä ei yhtään tiennyt kuinka isoja pitsat ovat, joten tilattiin kumpikin oma pieni pitsa yhdellä täytteellä. Tilauksen aikana tarjoilia hymähteli jotain, joka tulkittiin ruokamäärän pienuudelle naureskeluksi, joten nälkäisinä lisättiin tilauksiin vielä tuplajuustot. Kuinka väärässä me oltiinkaan! Pitsojen tullessa pöytään tajuttiin, että kahdelle henkilölle riittää puoliksi yksi normaali pitsa eikä me millään saataisi kahta pientä pitsaa alas.

Pitsat olivat todellakin ehkä parhaat, joita olen ikinä syönyt ja sen verran kookkaita, että hemmetin kovan yrittämisen jälkeenkin meille jäi dogibägiin lähes kokonainen pieni pitsa. Suosittelen ehdottomasti Grimaldisilla käyntiä ja ainakin tämä Brooklynin ravintola on todella viihtyisä ja nätti paikka ruokailla. Ravintola täyttyy ruuhka-aikoina todella nopeasti, joten aamupäivällä avaamisaikaan sekä töiden jälkeen ja iltaisin kannattaa varautua odottamaan pöytää. Me oltiin paikalla perjantaina aamupäivästä 10 minuuttia avaamisen jälkeen ja poislähtiessä ravintola oli aivan täynnä. Toisaalta lähdön aikana ihmisiä ei enää tullut sisälle niin nopealla syötöllä.

Lombardi's Pizza (3)

New Yorkin vanhimmaksi pitseriaksi tituleerattu ravintola tarjoilee Little Italyssa maittavia pitsoja autenttisessa ympäristössä. Me käväistiin ravintolassa Katrin ja Miikan kanssa perjantai-iltana ja onnistuttiin saamaan pöytä täpötäydestä Lombardi'ista ilman odottelua. Kyseinen perjantai oli sama, jolloin oltiin käyty aamupalalla Grimaldi'silla ja tästä käynnistä viisastuneena jaettiin yksi pieni pitsa ja salaatti puoliksi. Ateria oli todella maukas ja siitä riittii hyvin. Isolla nälällä yksi pieni pitsa per lärvi on mahdollinen kombo, mutta pienempään nälkään on turha lähteä edes yrittämään.

Lombardi'sin pitsa erosi Grimaldi'sista ohuemmalla pohjalla ja kevyemmällä olemuksella. Erinomainen pitsa, vaikkakin tykkäsin Grimaldi'sin pitsasta hieman enemmän. Tuomio tosin voi olla  tuplajuustotäytteen ansiosta hieman puolueellinen.

Burgerit, hot dogit & pirtelöt

Shake Shack (7)

New York, jos mikä on hamppareiden ja hot dogien mekka. Sen takia haluttiinkin maistaa sitä parasta, mitä kaupungilla on tarjota. Useat tutut ja nettisaitit olivat hehkuttaneet Shake Shackia, jonne reissun aikana tehtiin lopulta kaksi käyntiä - toinen Time Squaren läheisyydessä olevaan ravintolaan ja toinen taas Upper West Sidessä. Ensimmäinen kosketus Shake Shackiin yllätti, sillä kumpikin meistä oli odottanut hehkutuksen jälkeen, jos nyt ei gourmet-paikkaa, niin ainakin formaalimpaa ravintolaa. Shake Shack on kuitenkin jotain aivan päinvastaista: se on pikaruokala isolla P:llä ja hyvällä asenteella! 

Kummallakin käyntikerralla (ilta- ja lounasaika) rafla oli todella täynnä ja paikan saaminen vaati röyhkeää ja nopeaa toimintaa, jos ei halunnut jäädä nuolemaan näppejään. Ruuhkaisaa ei toki ole koko ajan ja osan ajasta ravintola on lähes tyhjillään, mutta sitten ruuhkapiikkeinä isompikin tila täyttyy alle 10 minuutissa.

Shake Shackin menu oli yllättävän pieni. Erilaisia hoderaita ja hamppareita löytyy vain 9 erilaista, joista kahden käynnin aikana kokeiltiin DogMeisteria ja Shack-cago Dogia hodareista, SmokeShack ja Shackburgeria hamppareista, ranskalaisa sekä suklaa-, mansikka-, maapähkinävoi- ja vaniliapirtelöä. Parasta antia ShakeShackissa oli ehdottomasti pirtelöt, jotka oli oikeasti pirun maukkaita. Varsinkin thick (paksu) -lisän ottaminen pirtelöön kannattaa. Suosittelen myös maapähkinävoipiretön kokeilemista, joka oli itselle ainakin kohtalaisen eksoottinen kokemus.

Burgerit ja hodarit oli vähän pettymyksiä. Totta hitossa valitsisin ne ennemmin kuin minkään muun pikaruokalan purilaiset, mutta omaan makuun niissä oli liian vähän raikkautta (esim. kasviksia). Valituista burgereista molemmat tykkäsi enemmän SmokeShackista ja Shack-cago dogista. Ranskalaiset eivät olleet mitenkään ihmeellisiä vaan todella lössöjä pottupaloja, minkä takia niitä ei sitten toisella kerralla otettukaan. 

Tilaaminen Shake Shackissa tapahtuu maksukassalta, josta saa hälyyttimen, joka kertoo koska tuotteet ovat noudettavista noutokassalta. Maksukassalta ei saa siis mitään ostettuja tuotteita, vaan se ovat puhtaasti maksamista varten. Shake Shackien sisutuksessa on hieman eroja ja Upper Westin siden rafla oli Time Squarea mukavammin sisustettu.

Bagelit

Russ & Daughers (4)

Russ & Daughtersin 1900-luvun alussa alkanut tarina jatkuu edelleen hyvin voimakkaan Lower East Sidessä. Paikka on niin paikallisten kuin turistien suosiossa, sillä täältä saa kuulemma selkesti New Yorkin parhaat bagelit sekä tuoreimmat merenelävät. Varsinkin paikan tuorejuustoa ja lohta on kehuttu erinomaisiksi.

Meidän oli tarkoitus mennä tänne syömään lauantaina, mutta tajuttiin vasta paikan päällä, että se on aivan täynnä (paikallisia) eikä siellä ole ollenkaan tuolipaikkoja. Oltiin Nellin kanssa hieman Miikaa ja Katria ennen paikalla ja 30 minuutin odottelun jälkeen päätettiin luovuttaa ja kokeilla paikkaa myöhemmin, sillä jonot eivät edenneet. Sinällään huono päätös, sillä aikataulun takia ei sitten lopulta koskaan tultu käyneeksi täälllä. Näin ollen Russ & Daughters keikkuu tällä hetkellä ykköspaikalla seuraavan New Yorkin -reissun TO DO -listalla. 

Live show 

Ellen’s Stardust Diner (13)

Ellen's Stardust Dinerin tarjoilijat ovat kaikki Broadwaylle pyrkiviä ja siellä esiintyneitä näyttelijöitä ja laulajia. Ruokailun ohessa pääseekin nauttimaan lähes jatkuvalla syötöllä tulevista lauluesityksistä ja siellä vierailu toimiikin erinomaisena etkona ja tunnelmannostattajana musikaali-illalle. 

Me valittiin täällä käynti juuri Mamma Mia -showta ennen ja saavuttiin pelipaikoille klo 19 aikaan illasta. Oltiin edellisenä iltana nähty ulkona 10 metrin jono ravitolan luona, mutta tällä kertaa päästiin suoraan istumaa. Paikka on ehkä tiheimmin pöyditetty paikka hetkeen (tietyiltä osin) ja meidän pöydän seinän puoleiselle paikalle päästäkseen piti koko pöytä vetää pois tieltä, sillä pöytien välissä oli vain parin sentin raot. 

Huolimatta täpötäydestä paikasta ja tarjoilijoiden musiikkiesityksistä palvelu pelasi moitteettomasti ja oli hassu huomata äsken tarjoilleen henkilön vetävän ohi seuraavalla kerralla mikki kädessä ja täysi show päällä. Meininki oli todella hyvää, mutta hektistä. Ruoka taas aika perus ja ei mitenkään ihmeellistä, mutta kokonaiskokemuksen takia täällä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pohjattomat Mimosat ja välimeren antimia

Mezetto (6)
Mezettoon päädyttiin aivan sattumalta Russ & Daughterissa olleen ruuhkan sekä istumapaikan tarpeen ansiosta. Oltiin kävelty sen ohi Chinatownista tullessa ja naureskeltu 15$ pohjaton Mimosa -tarjoukselle. 30 minuuttia ruuhkan katselu näkäisenä ja janoisena vei kuitenkin voiton ja diili oli pakko lunastaa.

Ravintola on mukavan kokoinen (30 pöytä paikkaa) ja viihtyisä. Näin talviaikaan ulko-ovea pidettiin jostain syystä auki, joka toi vedon sisälläé ja sai ilman tuntumaan viileältä. Ovi kuitenkin suljettiin pyynnöstä ja palvelu oli muutenkin erittäin bueno.

Itse Mimosat tarjoiltiin isoista Cabernet Savignon -laseista ja makuvaihtoehtoja oli yllättävän suuri määrä: perinteisen appelsiinimehun lisäksi pääsi maistamaan miten kranaattiomena-, persikka- (bellini) ja veriappelsiini sopivat drinkkiin. Tarjouksella juomia pääsi nauttimaan kahden tunnin ajan ja omaksi yllätykseksi viihdyttiin Mezettossa sitten nelistään koko se aika. Tilattiin siihen kylkeen tietysti myös ruuat, jotka toimi hyvin, vaikkakin lihan suhteen oli havaittavissa pientä kuivuutta. Tykkäsin itse toisaalta paljon omasta annoksestani: mausteisesta tomaattikeitosta, mausteisista pottupaloista ja juustoleivästä. Maukasta!

Aamupala & brunssi

Penelope (8)

Hyvää aamupalapaikkaa hotellin läheltä etsiskellessäni törmäsin tähän pieneen kahvilan, leipomon & baarin yhdistelmään ja arvosteluita lukiessa odotukset nousi todella koviksi. Penelopessa oli siis pakko käydä! Yritettiin käydä pelipaikoilla keskiviikkona, mutta silloin aamupala oli jo vaihtunut lounasaikaan ja jono sen mukainen (varattuun pöytään muuten pääsee vasta kun kaikki varauksen henkilöt ovat saapuneet). Päätettiin jatkaa, mutta palattiin kuitenkin paria päivää myöhemmin ja tällä kertaa oikeasti aamupala aikaan.

Toisella yrittämällä saatiin pöytä jonottamatta, vaikka siihenkin aikaan oli vain muutama paikka vapaana, jotka nekin täyttyivät ruokailun aikana. Kahvila oli mukavasti sisustettu ja aika pieni, minkä takia pöydät on sen verran lähekkäin toisiaan, että äänekkäämpiä pöytänaapurien pölinä tuppasi hieman häiritstemään, mutta kaikkeen tottuu.

Ruuan tilauksessa ja palvelussa kesti selkeästi odotettua kauemmin, mikä olisi voinut kääntää kokemuksen negatiiviksesi ellei tilatut leivät olisi olleet sen verran hyviä. Leivissä maut olivat kohdallaan, mutta kostuketta (sinappia, aiolia jne.) olisi voinut olla hieman enemmän, sillä leivät olivat reunoilta liian kuivat.  Ehdottomasti vierailemisen arvoinen muutamasta pikku viasta huolimatta, mutta kannattaa varautua jonottaman ruuhka-aikoina ja odottamaan ruokaa.

Penelopesin lisäksi tarkoituksena oli vierailla myös seuraavissa paikoissa: Doughnut Plant, Shopsin’s, Clinton St. BakingCompany, The Grey Dog’s Coffee. Valitettavasti aika ja päivien lukumäärä eivät kuitenkaan antaneet myöden, joten ensi kerralla sitten!

Olutta ja pubiruokaa

The Gingerman (10)

J.P. Donleavyn novellin mukaan nimettyä pubia oli kehuttu useammassa olutystävien blogissa, joten päätettiin tavata ystäviä ja piipahtaa täällä viimeisen illan päätteeksi. Gingermanin sisustus tuo mieleen olohuoneen ja baarin henkilökunta on pukeutunut normavaatteisiinsa. Tämä taas sopii hyvin yleisilmeeseen, mutta vaikeuttaa henkilökunnan tunnistamista. Asiakaskunnassa vilkkui bleiserit, kauluspaidat ja neuleet hyvin vahvasti eli keski-ikä lähenteli 35-vuotta.

Me nautimme porukalla 2-3 erilaista olutta ja siideriä erittäin laajasta valikoimasta sekä tilattiin paikan sliderit ja Club Sandwhich (keittiö oli auki klo 22 asti). Ruoka oli maukasta, palvelu pelasi ja jos joskus satun New Yorkissa asumaan, niin tämä paikka on ehdottomasti kantikseni. The Gingermanista saa lisäksi ostettua juomia mukaan.

The Pony Bar (11)

The Pony Bar löytyi myös parista New Yorkin olutblogista ja päätettiin kävästä Hell Kitchenissä sijaitsevassa pubissa Central Park -kierroksen jälkeen. Oltiin yllättävän nopeita ja saavuttiin baariin ennen klo 16, jolloin The Pony Bar ei ollut vielä auki vaan siellä oli yksityistilaisuus, joka loppui tasalta. Tapettiin aikaa köpötellen lähistöllä (ei mitään muuta ihmeellistä kuin Hallo Berlin, jossa vois ensi kerralla käväistä) ennen The Pony Bariin palaamista. Paikka on pieni, mutta viihtyistä. Juomat tilataan tiskiltä ja hanasta löytyy 20 vaihtuvaa olutta, jotka voi tarkistaa myös netistä.  Kaikki oluista oli meidän käyntikerralla Amerikkalaisia ja puolet juomista oli mukavaksi yllätykseksi New Yorkista. Ehdottomasti oluenystävän valinta NYCissä.

Cask Bar & Kitchen (9)

Puisiin kalusteisiin, antiikkiin ja hämyiseen tunnelmaan luottava Cask Bar & Kitchen valittiin lauantai-illan 6 hengen kokoontumispaikaksi. Yritin tehdä pöytävarauksen emailila, mutta koska ei saatu mitään vastausta niin käväistiin ravintolassa muutamaa tuntia ennen varausaikaa varmistamassa, että meille löytyisi pöytä, sillä kyseessä oli lauantai-ilta. Hyvä, että käväistiin, sillä mailia ei oltu katsottu! Onneksi illalle oli vielä pari paikkaa jäljellä ja saatiin kuin saatiinkin pöytä 30 minuuttia ajateltua myöhemmäksi.

Illalla ruokailu sujui ravintolla hyvin. Palvelu pelasi, ruoka oli hyvää vaikkakaan ei mitään erikoista ja paikka oli sopivan tunnelmallinen. Lopussa pakollinen 18% palvelumaksu yhdistettynä jenkkilälle tyypilliseen sählinkiin erillisten laskujen kanssa tosin pilasi hieman osan fiiliksiä (10% perus). Ihan mukiinmenevä mesta ja kävisin uudestaankin.

Heartland Brewery Empire State
Kuljettiin hotellin sijainnin takia Empiren Heartlandin ohi useammankin kerran ja päätettiin yhtenä iltana pitäytyä sisällä olusilla. Yläkerrasta ravintola löytyi pubipuoli, jossa tarjoillaan myös ruokaa ja alakerrasta beer house -puoli, joka on isompi ruokailutila. Tarpeen mukaan oikeaan suuntaan ohjataan oven luona olevalta hovimestaripaikalta.

Hanasta löytyy 6 vakiooluen ohella vaihtua sesonkioluita, jotka tällä kertaa olivat tietenkin jouluoluita. Kaikki hanaoluista oli myös baarin omasta panimosta. Jouluoluet toimi ja paikka vaikutti mukavalta, vaikkakin ketjuluukulta, mikä Heartland onkin.

Kojuruokaa

The Halal Guys (12)

Halal Guysin kojuja New Yorkista löytyy kolme ja ne kaikki ovat Manhattanin suosituimpia ruokakojuja ja lounaspaikkoja. Ruuhka-aikoihin lounasaikaan ja iltapäivästä kojuilla komeilee usein kymmenien metrien jono ja mekin jouduttiin klo 17.30 aikaan odottelemaan 20 minuuttia, vaikka kojulla duuni olikin erittäin nopeaa ja organisoitunutta. Suosiosta kertoo myös se, että heiltä löytyy ruaan ja juoman lisäksi "Halal Guys" -huppareita ja kasseja. Kana- ja lammaskebabiin sekä falafeleihin pohjautuvat annokset maksavat 4,5-7$ (vesi 2$) ja ne ovat taivaallisia todella maukkauden kastikkeiden takia (punainen oikeasti tulista). 

Me napattiin tällä kertaa kanakebab pitaleivällä puoliksi ja se riitti erinomaisesti meille molemmille (Nellin mukaan falafel oli ollut aiemmin vielä parempaa.). Duunipäivän lounaaksi ottaisin oman annoksen, mutta puolitettuna välipalana annos oli jopa hieman liian iso. Mukavaa ja ripeää palvelua kaikin puolin maukkaan ruuan kylkeen, joten kärryt ovat ehdomasti hypensä arvoisia. Valitettavasti ei keritty tämän enempää katuruokaa popsimaa, sillä näitä muita kohteita oli niin monta, mutta ensi kerralla sitten.

Juustokakut

Eileen's Special Cheesecake (2)

Tämä pienen pieni 1975 luvulla toimintansa aloittanut leipomo toimittaa juustokakkujaan ympäri Yhdysvaltoja, mutta miksi? Koska heidän juustokakkunsa ovat New Yorkin parhaat (katso vaikka mistä)! Me käväistiin 6 paikkaisessa leipomossa Lombardi'sin jälkeen (100m matka) ja ostettiin kumpainenkin yksi juustokakku. Meidän yllätykseksi juustokakkuja ei tarjoiltu viipaleina vaan vintriinissä oli pelkästään isoja kokonaisia kakkuja tai sitten n. 7cm halkaisijaltaan olevia minijuustokakkuja (muitakin leivoksia toki löytyy).

Syötiin ostetut kakut paikan päällä ja ne todellakin oli mahtavia. Omaan makuun normaalijuustokakku mansikalla hilloineen toimi peruskakkua paremmin, mutta Nelli taas tykkäsi peruskakusta ilman härpäkkeitä, koska se ei ollut ihan niin makea. Tätä mestaa suosittelen ehdottomasti kaikille makean ja leivonnaisten ystäville!

Vohvelit

Waffles & Dinges (5)

Jos mielesi tekee belgilalaistyylisiö vohveleita, olet tullut oikeaan paikkaan. Waffles & Dingesin tarjoilee suussasulavia luomuksiaan lisukkeideen kivijalkaliikkeensä ohella useiden kärryjen voimin, joihin törmäsi muun muassa Broadwayllä sekä Central Parkin eteläpuolisilla joulumarkkinoilla. Herkullisen vohveleiden lisäksi Waffles & Dingesissä viehättää hyvä huumori osana liiketoimintaa. Kahvilan kotisivuilta löytyy nimittäin päivittäin vaihtuva haaste, jonka suorittaja saa tilauksen yhteydessä ilmaisen lisukkeen vohveliinsa. Tämän päivän haaste oli esimerkiksi tilaaminen niin kuin ei tietäisi missä on.

Me käväistiin täällä Miikan ja Katrin kanssa Mezzeton jälkeen ja käynti oli ehdottomasti sen arvoinen. Palvelu oli hyvää (tilaus tiskiltä ja nimellä huudetaan kun tuote on valmis), paikka pirteä ja  vohveli erinomainen. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli, etten tilannut omaa vohvelia ja se, ettei käyty hakemassa usemapaa tilausta, sillä Nellin nimeä huudettiin noutotiskin luona meidän tilauksen jälkeen vielä kahden muunkin tilauksen yhdeydessä, joita kukaan ei tuntunut hakevan.

Keksit

Levain Bakery (14)

Suomessa saa ihan hyviä cookie-tyylisiä keskejä ja niitä on erittäin helppo valmistaa myös itse. Sen verran helppoa , että ostetuilta kekseiltä odottaa oikeasti jotain todella erinomaista ja monta kertaa keksit ovatkin tuottaneet pettymyksen (ihan niin kuin ravintoloiden tiramisut). Levain Bakery ei kuitenkaan petä.

Me käväistiin pienessä leipomossa Central Park -köpöttelyn yhteydessä. Leipomo sijaitsi kauniilla Upper West Sidellä ja meidän sisään mennessä edellä oli vain yksi perhe ja päästiin nopeasti tiskille. Päädyttiin lopulta tilaamaan triple chocolate cookie sekä chocolate chip cookie pähkinällä, jonka jälkeen napattiin 2/4 paikan tuolista. Tässä vaiheessa taakse oli kuin tyhjästä ilmestynyt 10 hengen jono, joka pysyi koko ruokailun saman mittaisena.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että ne keksit painavat jotain 200g per keksi ja ovat todella raskasta syötävää. Ne ovat myös äärettömän herkullisia (ja makeita), mutta tosiaan sen verran isoja, ettei hyvästä yrityksestä huolimatta ei pystytty yhdessä syömään kuin toinen kekseistä. Siitäkin huolimatta tän suorituksen jälkeistä sokerihumalaa en ole kokenut sitten TGI Fridaysin brownien Singaporessa ja se oli jo jotain ihan sekavaa. Joka tapauksessa ehdottomasti kokeilemisenarvoiset keksit!

Levainin leipomoiden ruuhkatilanetta voi tarkkailla kotisivuilla olevan live webcamin avulla.

Manhattanin kuppilat & pubit -kartta:

USA: New York 5 päivässä

Viisi kokonaista päivää New Yorkia varten osoittautui hyväksi valinnaksi. Kaupungissa olisi hyvällä kelillä ollut tekemistä helposti pariksiin viikoksi, mutta 5 päivässä kerkesi kuitenkin tekemään suurimman osan suunnitellusta.

Meillä päivät oli jaoteltu aikalailla perinteisten sekä ruokaan ja juomaan liittyvien nähtävyyksien sijaintien perusteella. Lähes koko ajan kuljettiin jalan ja ainoina poikkeuksina oli kaksi metromatkaa Manhattanin ulkopuolelle sekä kaksi jaettua taksireissua pimeän jälkeen Manhattanin eteläosista Meillä oli myös erinomainen tuuri säiden suhteen, mikä sai oikeasti nauttimaan kävelystä: keskiviikkona oli tullessa -3C ja viimeisenä päivänä sunnuntaina huikeat +20C.

Nyt New Yorkin päiväohjelmat ja ravintoloista ja pubeista tarkemmin sitten seuraavassa postauksessa.

Keskiviikko  19.12.

Parin tunnin aamu-unien jälkeen otettiin hotlalta suunnaksi 5th Avenue kauppoineen ja ensimmäinen pysähdys tehtiin useassakin leffassa esiintyneessä New Yorkin Public Libraryssa. Tästä matka jatkui saman kadun kauppoja kierrellen Rockefeller Centeriin, josta käytiin ostamassa näköalaliput auringonlaskua varten (ei jonoa!). Rockefellerin lähistöllä vierailtiin vielä ennen ylösnousua Tiffany & Co:ssa sekä ihmettelemässä Donald Trumpin pehkoa lähietäisyydeltä Trump Towerin aulassa. Siinä lähistöllä oli myös useampi ihan komea kirkko, joista St. Patrickiin ja St. Thomasiin tehtiin pikavisiitit Halal Guysin katuruokakojun ohella.

En muista minkä takia näköalapaikaksi oli valittu lopulta juuri Rockefeller Center eikä esimerkiksi Empire StateBuildingia. Ehkä syy oli Joulu ja se, että Rockefellerissä näköalapaikan lisäksi kiinnosti nähdä Yksin kotona 2 –leffastakin tuttu joulukuusi ja sen vieressä oleva piskuinen luistinrata. Joka tapauksessa, valinta toimi. Meno ylös sujui jonottamatta, vaikka muuten näin Joulun alla kaikkialla oli aivan järkyttävä määrä ihmisiä. Myös sää suosi ja näkymiä oli mahdollista ihailla ilman sen suurempia esteitä. Oltiin loppujen lopuksi hitusen liian aikaisessa ja päädyttiin odottelemaan auringonlaskua ½ tuntia odotettua pitempään. Tänä aikana ihmisiä alkoi valua sisälle enemmän ja enemmän ja auringonlaskun aikaan kaikki penkit ja ikkunasyvennykset olivat aivan täynnä odottavia ihmisiä. Näkymä oli kyllä odottamisen arvoinen ja on ehdottomasti Singaporen Marina Bay Sandsin kaupunkisiluetin tasoa.

Auringonlaskun ihmettelyn jälkeen lähdettiin aika nopeasti pois rakennuksesta, sillä siellä vietetty 1,5h oli ihan tarpeeksi ja haluttiin välttää suurimmat jonot alas. Tällä välin väenpaljous oli lisääntynyt selkeästi myös lähiympäristössä ja päätettiin siitä innostuneena suunnata tietenkin minnekäs muualle kuin Time Squarelle, josta matka jatkui edelleen lähimpään Shake Shackiin kehuttuja hamppareita, pirtelöitä ja hot dogeja testaamaan. Ruokailun jälkeen palloiltiin vielä pari tuntia alennuskaupoilla (lähes joka kaupassa oli 30-50% alet) ennen hotlalle paluuta.

Torstai 20.12.

Aamu lähti käyntiin pikaisella aamupalalla, josta suunnattiin Broadhurst –teatterille jonottamaan Rush-lippuja illan Mamma Mia –musikaaliin. Oltiin otettu hieman ennakkoa ja tultiin teatterille 30 minuuttia ennen lippuluukun aukeamista, mutta pieneksi kauhuksi huomattiin, että samaan näytökseen halpoja viimeisen päivän opiskelijalippuja havitteli 20 henkinen korealainen kouluryhmältä vaikuttava seurue. Meidän jälkeen jonoon tuli vielä muutama muu. Kaikkien onneksi lippuja oli kuitenkin reilusti vielä jäljellä, joten saatiin kuin saatiinkin liput piippuhyllylle noin 25€/peppu –hintaan.

Tämän jälkeen matka jatkui TimeSquaren kautta Central Parkiin kävelemään. Oli ajateltu käydä siellä luistelemassa, mutta kun huomattiin, että kyse onkin lasten kanssa yhteen suuntaan luisteltavasta ja 25$ maksavasta lystistä, päätettiin luopua ajatuksesta. Jotenkin koko touhusta oli saanut leffoissa ja matkaohjelmissa astetta hohdokkaamman kuvan. No, sen sijaan päätettiin jatkaa kiertelyä ja omistaa loppupäivä eri ruoka- ja juomakohteille ennen illan musikaalia: Shake Shack, Levain’s Bakery, The Pony Bar ja Ellen’s Stardust Diner.

Musikaali oli upea kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen New Yorkissa ollessa – varsinkin kun lippuja eri näytöksiin on mahdollista saada myös lompakkoystävälliseen hintaan joko teatterien omilta lippuluukuilta klo 10 alkaen tai sitten TKTS:nlippukaupoista.

Perjantai 21.12.

Perjantai pärähti käyntiin köpöttelyllä Grand Centralille, josta napattiin metro nro 5 Brooklynin puolelle Borough Hall – pysäkille. Tästä matka jatkui Grimaldi’siin aamupalalle. Tilattiin pelipaikoilla sitten pientä pitsaa tuplajuustolla, jotka eivät sitten olleetkaan ihan niin pieniä ja päädyttiin raahaamaan yhtä kokonaista pitsaa loppupäivän dogibagissa. Onneksi oli matkareppu mukana!

Aamupalan jälkeen alkoikin sitten perinteisen New Yorkin nähtävyyksien ilotulitus. Ensiksi suunnattiin Brooklyninsillalle, jota pitkin päätettiin kävellä Manhattanin puolelle kaupunkipyörän vuokraamisen sijaan (pyöriä sai esimerkiksi Grimaldi’sin läheltä rannasta). Silta oli hauska kokemus ja hyvä kuvienottamispaikka Populaa oli kuitenkin sen verran paljon, että köpöttely meni vähän pujotteluksi ja useampikin pyörällä liikkuva oli vaikeuksissa palloilevien turistien takia. Sillalta löytyi muuten useampikin kohta keskivaiheilta, joihin oli kiinnitetty lukkoja eli se on mahdollista täällä, jos sellaista harrastaa. Semmoinen huomio kuitenkin vielä, että kävelysilta kulkee sillan keskellä, joten avaimen heittäminen mereen suoraan lukon kiinnittämisen jälkeen voi tuottaa helposti osuman autoon tai sillan rakenteisiin. Tämän tosin voi välttää numeroyhdistelmällisellä lukolla, mutta omasta mielestä vähän tappaa alkuperäistä ideaa.

Sillan jälkeen jatkettiin kävelyä Manhattanin eteläpäätyyn käyden läpi Wall Street härkineen, 9/11 Memoriaalin sekä Vapauden patsaan. Kaikki ehdottomasti hyviä nähtävyyksiä. Näin turistiaikaan härästä eikä sen palleista saanut turistimassoilta kunnon kuvaa eikä siihen jaksanut aikaakaan käyttää. 9/11 memoriaaliin jonoteltiin 30 minuuttia (15 min lippuihin, 10 min turvatarkastukseen, 5 min muistomerkille), mikä ei ollut paha. Jonon olisi pystynyt välttämään tai ainakin lyhentämään noin 10 minuutin kököttelyyn ennakkolipulla. Sillalta Staten Island Ferry – terminaaliin (ilmainen lautta Staten islandille, josta Vapauden patsaan näkee ihan tarpeeksi hyvin.) kävelee noin 30 minuutissa.

Nähtävyyksien jälkeen matka jatkui kävellen kohti Little Italya ja New Yorkin vanhinta pitsapaikkaa Lombardi’s Pizzaa, jossa nähtiin Meksikoon reissaavia frendejä Miikaa & Katria. Pirun hauskaa nähdä tuttuja kotipuolesta vähän erilaisessa ympäristöss!. Illallisen jälkeen suunnaattiin vielä porukalla lähellä olevaan Eileen’s Special Cheececake –kahvilaan New Yorkin parhaille juustokakuille sekä napattiin taksi Time Squarelle yöshoppailua varten (kaupat auki klo 24 asti).

Lauantai 22.12.

Kauppoja ja hyviä alennusmyyntejä oli Manhattanilla kaikkialla ja oli päätetty pyhittää lauantai puhtaasti shoppailulle, ruualle ja juomalle. Köpöteltiin aluksi meidän hotlalta East 31 Streetiltä Chinatownia tutkimaan (noin 45 min kävely) ja mahdollisesti halpaa turistikrääsää ostamaan. Kävely Park ja 4th Avenueta pitkin mukavassa +18C talvisäässä oli suositeltava kokemus ja siinä huomasi hyvin kuinka huomaamatta oli ajautunut ihan erilaiseen ympäristöön. Muuttumiskohtaa tai mitään vaihteittain tapahtuvaa muutosta ei meistä kumpikaan tajunnut vaan yhtäkkiä kumpikin totesi, ettei ymmärrä kylteistä mitään ja ympärillä oli pelkkiä kiinalaisia. Vähän kuin olisi teleportannut paikasta toiseen.

New Yorkin Chinatown itsessään ei eronnut mitenkään muista Chinatowneista ja se oli kävelty läpi aikalailla tunnissa. Lisäksi on pakko todeta, että vaikka useampi lähde oli väittänyt sitä halvaksi paikaksi krääsien osalta niin kovan tinkimisenkään jälkeen hinnat eivät olleet mitenkään Time Squaren, Brooklynin sillan ja Staten Island Ferry – terminaalin katukauppiaita halvempia: halvin magneetti 2$ ja I love NY –paita 4$. Noita paitoja sai tosiaan kaikkialta ja parhaat nähdyt tarjoukset turrenähtävyyksien lähellä oli 10$/ 10 kpl, mutta paitojen laaduissa oli sitten todella isoja eroja.

Chinatownin jälkeen tarkoituksena oli käydä NYCin parhailla bageleilla Russ & Daughersilla, mutta paikka oli näin lauantaiaamuna ihan tupaten täynnä eikä siellä ollut istumismahdollisuutta, joten mentiin sen sijaan lähellä olevaa Mezettosiin brunssille ja pohjattomille Mimosoille Miikan ja Katrin kanssa. Tästä jatkettiin matkaa sitten jälkkäreille Wafels & Dingesiin, josta taksilla vielä E 34 Streetille (esim. Macys) shoppailemaan.

Illalla käytiin lopuksi isolla porukalla (Miika, Katri, minä, Nelli ja Nellin vanha joukkuekaveri kavereineen) Cask Bar & Kitchenissä safkaamassa sekä yksillä läheisessä Rodeo Barissa.

Tässä muutama esimerkki alehinnoista: Leviksen farkut (15-50e), Leviksen/ Hilfigerin vyö (15-20e), Guessin t-paita (15e), Hilfigerin rusettin & taskuliina (15-25e), Banana Republicin hame (40e) ja Bossin bokserit (5e). Alennuspäivät ja hyvä euron kurssi suhteessa dollariin toimii!

Sunnuntai 23.12.

Viimeinen päivä New Yorkissa oli pyhitetty NY Jetsin jenkkifudistmatsille MetLife Stadionilla. Peli alkoi klo 13, mutta lähdettiin matkaan jo klo 10.30 hotlalta. Käytiin nopeasti safkaamassa ja käveltiin 34 St-Herald Square Stationille (liput infosta), josta metro New Jerseyn Hobokeniin (Hoboken PATH Station), jossa sitten maanpinnan tasolta juna Meadowlands Sports Complex Stationille (5,75$ meno-paluu automaatista).

Hoboken PATH Stationia ei löydetty ihan heti ja sinne sai kävellä yllättävän pitkän matkan metroasemalta, mutta onneksi lähellä oli info. Muuten reissu aina hotellilta omille istumapaikoille stadionilla sujui ilman sen suurempia ongelmia. Viimeinen juna, jolla kerkiää matsiin lähtee muuten Hobokenista klo 12 hujakoilla (matka-aika n. 25 min).

Huolimatta siitä, että oltiin lähdetty liikkeelle 2,5h ennen jefupelin alkupotkua niin meille tuli loppujen lopuksi sen verran kiire, ettei ehditty nappailemaan ilmaisia hodarin paloja tai maalia naamaan stadionin ulkopuolelta, vaan suunnattiin juna-asemalta suoraan lippujen noutopisteeseen ja sisään alueelle. Matkalla piippuhyllypaikoille yritettiin kumpainenkin ostaa ylihintaisia pelibissejä (10$/ olut), mutta turhaan, sillä ulkkareina meillä olisi pitänyt olla passit mukana (HUOM! suomalainen ajokortti ei käy). Kuka oikeasti kantaa passia yleisötapahtumassa! Voi olla, että passin kopio olisi kelvannut, mutta tästä ei ole mitenkään varmaa tietoa.

Itse peli oli hauska kokemus. Stadion oli lähes täynnä ja sunnuntaipäivän seitinohuissa olevat jenkit saivat aikaan kunnon mölyn. Peli itsessään oli ihan viihdyttävä, mutta niitä miljoonaa pelitaukoa ei oikein meinannut kestää. Peli eteni aikalailla mihin tahansa muuhun joukkuelajiin verrattuna pirun hitaasti. Silloin kun tapahtui, niin matsi oli todella viihdyttävä, mutta niissäkin kohtaa liike kesti noin 5 sekuntia.

Pelin päätyttyä suunnattiin nopeasti junalle, jotta kerittäisiin suurimpien massojen alta pois. Päästiinkin junaan ensimmäisten joukossa. Valitettavasti hyvä tuuri loppui tähän. MetLifeltä lähti junia vain yhdeltä radalta ja jostain syystä juna ei mennytkään Hobokeniin asti jonne ja josta oltiin ostettu meno-paluu –liput vaan jäi väliasemalle Secaucus Junction Stationiin, josta seuraava juna Hobokeniin lähti 50 minuutin päästä. Tässä järjestelyssä ei ollut mitään järkeä eikä oltu läheskään ainoita paikalla hajoilemassa sille.

Secaucukselta olisi päässy nopeasti pois suoraan Manhattaniin, mutta koska meille oli jo liput tähän toiseen reittiin niin ei sitten viitsitty ostaa lippuja. Lisäksi uusi lippu olisi pitänyt ostaa automaatista jonne oli 30 metrin jonot.

Matsin jälkeen hoidettiin viime hetken ostokset ja mukaan tarttui muun muassa hauska metallinen retrotaulu katumyyjältä 9$:lla. Shoppailun jälkeen mentiin vielä safkaamaan ja olusille The Gingermaniin, jossa nähtiin Nellin Montrealin vaihtofrendiä Bellaa, joka oli tullut viettämään Uutta Vuotta ja Joulua NYCiin.

Montreal - New York -väli yöbussilla

Reissu New Yorkiin (17.12.) lähti käyntiin Montrealin bussiasemalta, jonne saavuimme jo 2 tuntia ennen bussin lähtöä, minkä oli kerrottu olevan sopiva saapumisaika suositulle bussireitille (Greyhoundin busseihin paikat menevät jonotusjärjestyksessä eikä lippu bussiin takaa näin ollen paikkaa kyseisessä bussissa). Tässä vaiheessa bussin ovella ei ollut onneksi vielä jonoa, joten päätettiin jäädä karsinassa istumaan 5 metrin päähän bussiovista. Siinä kohtaa sattui juuri olemaan leveä pylväs, joka toimi erinomaisena selkänojana rinkkojen päällä istuttaessa.

Ajan tappaminen alkoi leffan katsomisella koneella, joka keskeytyi ½ tunnin odottelun jälkeen kuitenkin ison opiskelijaryhmän lapatessa sisään karsinaan. Ei kuitenkaan haluttu menettää pylväspaikkaa ja siirtyä oikeille paikoille jonon kärkeen vaan laskettiin, että 10 henkeä meidän edellä on ihan se ja sama. Ei keritty kuitenkaan kovin pitkään leffaa jatkamaan, sillä 10 minuutin päästä (1h20min ennen bussin lähtöaikaa) ovet jo avautuivat ja henkilökunta alkoi komentaa porukkaa sisään. Äkkiä kapsäkit kasaan ja bussiin, joka meni aivan täyteen hetkessä. Omalta paikalta ei näkynyt moniko rannalle, mutta todettakoon, että bussi lähti 1h 5 min aikataulua edellä. Mistään ylimääräisestä vuorosta ei ollut puhe ja lähtöportilla infotaulu lähtiessä edelleen klo 22:30 lähtöajaksi. Kannattaa siis oikeasti olla ajoissa!

Itse bussimatka sujui ihan joutuisasti, vaikka matkan aikana täytyikin nousta sekä rajalla että Alabanyn asemalla tankkauksen ajaksi pois. Iso syy oli toistaiseksi Greyhoundin parhaan kuskin, joka heitti hyvää juttua, hoiti tankkauksen nopeasti ja ohjeisti porukkaa valmistautumaan ja kiirehtimään poistumisissa, jotta päästäisiin jatkamaan matkaa hyvissä ajoin.

New Yorkissa bussin pääteasemana oli Penn Station, josta lähdettiin sitten hieman klo 6 jälkeen aamulla talsimaan kohti valittua hotellia eli Hotel 31, joka GoogleMapsin mukaan sijaitsi 15 minuutin kävelymatkan päässä.  Arvio piti ja hotellille löydettiin kaiken lisäksi pirun helposti. Meillä kävi lisäksi todella hyvä tuuri, sillä täyteen bookatussa hotellissa oli saavuttaessa yksi meille sopiva huone jo vapaana. Respa vaikutti aluksi todella nihkeältä, mutta meidän molempien yllätyksesi päästiin heti huoneeseen ilman mitään aikaisen check-inin lisämaksuja.

Huone oli todella pieni ja meillä oli tuplasängyn sijaan kaksi erillistä sänkyä, sillä jostain syystä se oli ollut tuplasängyllistä huonetta 100 euroa halvempi. Iskettiin tavarat nurkkaan ja päätettiin hetken pohdinnan jälkeen hyödyntää onnenpotkua ja ottaa kahden tunnin torkut ennen kaupungille lähtöä.