Kanada: Olutta ja joulutunnelmaa Torontossa

Niagaran jälkeen matka jatkui monien hehkuttamaan Torontoon ja lämpötila laski samalla nollan tuntumasta miinus viiden hujakoille.

Meillä oli täällä kaksi päivää aikaa ennen Montrealin yöbussia. Yöpaikaksi oltiin valittu Comfort Inn City Centre hyvän sijainnin ja siedettävän hinnan takia (yllättävän kallista!). Hotlalta käsin Toronton kaikki päänähtävyydet olivat kävelymatkan päässä Distillery Districtia lukuun ottamatta, jonne sinnekin köpöttelisi kesäisin aika helposti.

Ensimmäinen päivä päätettiin aloittaa St. Lawrence Marketista, sillä se oli sopivasti matkan varrella Hockey Hall of Fameen ja aamubussin aiheuttama ruuattomuus alkoi tuntumaan. Ruokamarkkinat oli ihan kivat ja kahdesta kerroksesta löytyi iso kasa ruoka-aineksia sekä muutamia ruokapaikkoja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikkei nyt ehkä niin iso ja vaikuttava kuin monissa oppaissa on hehkutettu. Vertailukohtana Budapestin kauppahalli oli tuntunut isommalta ja varsinkin tuoreen hyvän ruuan ystäviä hellitään laajemmalla valikoimalla muun muassa Bostonin ruokamarkkinoilla ja Kapkaupungin weekend marketilla.

Kiertelyn ja kaartelun jälkeen meille tarttui mukaan yksi suolainen crepe Crepe It Upista, 2 lohibagelia St. Urbain Bagel Bakerystä ja maapähkinävoi-suklaa –leivos (vrt. Reese’s peanutbutter cup) ruokatorin alakerrasta. Erittäin toimiva setti leivosta lukuun ottamatta, joka näytti paremmalta miltä maistui.

Murkinoinnin jälkeen jatkettiin matkaa ja nappailtiin kuva hassunnäköisestä ohuesta talosta (Gooderham Building), joka näkyy monissa Toronton matkakorteissakin. Tämän jälkeen saavuttiin Hockey Hall of Fameen, jossa käynti jäi haisteluasteelle, sillä vaikka nettisivujen mukaan paikka oli auki klo 18 asti, niin todellisuudessa viimeinen 3D-näytös alkoi klo 16 ja paikkaa alettiin pistämään sen jälkeen pikkuhiljaa kiinni.

Onneksi hätä ei ollu tämän näköinen vaan aika kului yllättävän nopsaan aleshoppaillen ja hotlalla käyden ennen Mannheimin aikaisen vaihtofrendin Mihain näkemistä.

Oli pirun nasta nähdä jätkää 4 vuoden tauon jälkeen. Lähes yhtä hauskaa oli tutustua The Queen and The Beaveriin ruokapaikkana ja Bar Volon oluttarjontaan, jotka Mihai oli valinnut illan kohteiksi. Varsinkin Voloon kannattaa ehdottomasti suunnata, mikäli laaja olutvalikoima viehättää. Paikan päällä on mukavan hämyinen tunnelma. Sisustus on kauniilla tavalla kulunutta puuta ja musiikki sen verran kovalla, että paikan päältä on helppo jatkaa eteenpäin hyvissä tunnelmissa. Pelkkään istuskeluun ja varsinkin intensiiviseen jutusteluun musiikki oli hieman liian kovalla, mutta meidän käynnillä se olikin sitten se ainoa miinus. Pubi ei myöskään ole kovin iso ja välillä istumapaikkoja voi joutua odottelemaan pitempäänkin.

Mukavan illan jälkeen seuraavana päivä aloitettiin sitten Steam Whistle Breweryn tiloista panimokierroksella ja olutta maistelleen. Ehdottomasti suositeltava käynti: parasta pilsneriä mitä olen juonut, nätit tilat ja hyvää läppää oppaalta. Opastetut kierrokset alkavat päivisin klo 12 first come, first served ja oltiin päätetty tähdätä ensimmäiseen klo 12 lähtöön. Tässä vaiheessa panimo oli aika tyhjillään ja päästiin yksityiskierrokselle. Takaisin lähtöpaikkaan palatessa porukkaa olikin jo tullut sitten enemmän ja seuraavat kierrokset meni isommilla lösseillä.

Steam Whistle Brewerystä semmoista knoppitietoa vielä, että se valmistaa vain yhtä olutta (pilsneriä) ja sen alkuperäinen nimi on Three Fired Men, jonka lyhenne TFM löytyy vielä tänäkin päivänä jokaisesta Steam Whistle Breweryn olutpullosta.

Panimokierroksen jälkeen jatkettiin matkaa Loose Moosessa napatun lounaan kautta (erinomainen bissevalikoima!) Hockey Hall of Fameen, jota voin suositella kaikille lätkäfaneille ja erityisesti nippelitiedosta kiinnostuneille. Paikan päältä löytyy iso kasa pelivaatteita, torjunta- ja laukaisusimulaattori, lätkäkortteja, 4D-teattteri (30 min, ei kannata) ja tietenkin sekä nykyinen että alkuperäinen Stanley Cup –pokaali muiden kunnianosoitusten ohella.

Hall of Famelta matka jatkui kohti Distillery Districtin joulumarkkinoita sekä Mill St. Breweryyn, jossa käväistiin maistelemassa paikan omia oluita. Olut oli hyvää ja erityisesti vanilla stout sai naaman näkkärille. Moni ympärillä tilaisi myös ruokaa, jota pitää ehdottomasti seuraavalla Toronton visiitillä testata. Meillä ruokailu täällä jäi tällä kertaa väliin, sillä matkan oli tarkoitus jatkua Toronton CN-tornille, jonka 360-ravintolaan oltiin tehty varaus.

360-ravintolan ruoka oli meidän budjettiin selkeästi hieman liian iso lohkaisu, mutta pääruuan hinnalla sai ilmaisen hissikuljetuksen näköala- ja lasilattiatasanteille. Lisäksi näin jälkeenpäin pitää sanoa, että vaikkei lohi ja vaahterasiirappi-jälkkärisetti mitään maailmaa mullistavaa olleetkaan niin ruokailu oli puitteiltaan muuten täysin käynnin arvoinen kokemus.

Kaikin puolin hyvä kaupunkivisiitti, mutta Torontostakin saa kuulemma enemmän irti kesällä, kun ulkona on mukavaa ja paikka kuhisee erilaisia tapahtumia. Nyt ulkona oli hieman liian kylmä varsinkin iltaisin. Paljon pilvenpiirtäjiä ja keskustan osalta selkeästi Montrealia korkeampi kaupunki.