Mikä ihmeen "Kokemus, ei elämys"?

Reissatessa sattuu ja tapahtuu. Osa hetkistä on kuin onnellisen lopun saduista. Niin kauniita ja niin
uskomattomia, ettei niitä pysty sanoin tai kuvin välittämään. Elämyksiä, jotka pysyy mukana aina alzheimeriin asti.

Toiset hetkistä on sen sijaan jotain aivan muuta. Ei siksi, että ne unohtuisivat. Päin vastoin. Vaan siksi, ettei kukaan niitä odota eikä halua varsinkaan toistaa. Nämä tapahtumat tuottavat tunteita, joita suurin osa meistä haluaisi välttää matkallaan: surua, vihaa, inhoa, ärtymystä ja pelkoa.

Jokaiselle näitä fiiliksiä nousee pintaan eri asioista, mutta kenellekään ei ole epäselvää mitä ne voisivat olla. Yhteenotto rikollisten kanssa Bangkokissa. Virkavaltaan törmääminen keskellä yötä Slovenian rajalla. Skootterikusetus Koh Taolla. Murto Phang Anilla. Väärään bussiin joutuminen ja lattiakyydistä nauttiminen Hanoissa. Uutena vuotena tuplabookkauksen uhriksi joutuminen Edinburgissa. Läpikotaisin homeessa oleva huone Halong Bayssä. Riitely kuskin kanssa keskellä ei mitään Kambotzassa.

Ne kaikki ovat kokemuksia, mutteivat elämyksiä. 

Jokainen reissu sisältää usein kumpaakin näistä ääripäistä, mutta suurin osa hetkistä sijoittuu niiden välille. Osa tilanteista on jopa niin keskellä näitä kahta, että niitä  voisi pitää matkalle jopa tavattoman tavanomaisia. 

Oli matkan kokemusten koostumus minkälainen tahansa, niin kaikki hetket kuuluvat kuitenkin asiaan. Aina kun on liikkeellä, sattuu ja tapahtuu. Se on vain hyväksyttävä. Ihan niin kuin liitulakut sekapussissa. Näihin tilanteisiin voi vain yrittää varautua ja toivoa, ettei mitään pahempaa tapahdu.

On myös hyvä muistaa että vaikka nämä tapahtumat ovat usein paikan päällä ikäviä, niin jos niistä on selvitty, ne tarjoavat oppia ja kokemusta, jota ei muuten saa. Nämä hetket ovat myös juuri niitä tarinoiden kohokohtia. Jotain epätavallista. Jotain normaalista Las Palmasin rantabaarissa nähdystä perberistä ja palaneesta ihosta poikkeavaa. Jotain sellaista, jota kertomuken kuulijatkaan eivät unohda.

Matkalle lähdetään nauttimaan ja tärkeintä reissun päällä onkin kaikesta huolimatta yrittää  keskittyä  siihen hyvään ja hauskaan, mitä matka tarjoaa. Maailma on täynnä ihmeitä ja opittavaa, etten ainakaan itse pysty pysymään paikallani. Kun jalat vie, niin silloin mennään!

Reissaminen on mulle yks siisteimmistä jutuista mitä sukat jalassa voi tehdä, joten vaikka "Kokemus, ei elämys" -blogi nimensä puolesta viittaa matkan huonompiin hetkiin, niin sen sisältö on jotain aivan muuta. Sen lisäksi että blogi toimii matkapäiväkirjanani, niin toivon että siitä olisi apua myös muille matkaajille ja reissuja suunnitteleville niin kuin monesta muusta blogista ja foorumista (http://www.pallontallaajat.net/) on tähän asti mulle ollut. Tripadvisor ja Lonely Planet ovat totta kai myös tärkeitä informaation lähteitä reissuja suunnitellessa, mutta blogeissa pääsee jotenkin vielä pelkkiä yksittäisiä vinkkejä ja arvoteluja syvemmälle. Tasolle, joka imaisee mukaansa. Siihen pyrin myös itsekin.

Jalat on levottomat ja kädet syyhyää innostuksesta. Onneksi jo huomenna lähtee käyntiin  reissu, jolla on ollut iso rooli myös tämän blogin alulle laittamisessa. Siitä sitten seuraavissa postauksissa hieman lisää.

Tervetuloa mukaan!

-Joonas