Kanada: Ruokajuhlaa Montrealissa

Montrealissa tuli lopulta vietettyä 12 päivää tyttöystävän kämpillä majaillen.  Asunto oli kokemuksen perusteella todella ideaalilla sijainnilla Le Plateaussa, jonka katujenvarret ovat aivan täynnä pikkuputiikkeja, ruokapaikkoja ja baareja. Kaikki Montrealissa oleskelleista vaihtareista hehkutti kaupunkia ja kertomusten perusteella se vaikutti aidosti pirun eläväiseltä ja mukavalta kaupungilta –lämpimään aikaan. Tykkäsin toki kaupungista nyt talvella Torontoa ja Niagara Fallsia enemmän ja siinä oli selkeästi potentiaalia yhdeksi lempikaupungeista, mutta vierailun aikana tuleet -15 - 25 asteen pakkaset yhdistettynä Kaakkois-Aasiaan painottuvan matkan aiheuttamaan talvivaatevajeeseen tappoi vähän ulko-ilmasta nauttimista. Hieman sopivammalla kelillä asia olisi ollut toisin. Sen verran pitää kuitenkin hehkuttaa, että ainakin nyt talvella kaupungista löytyy paljon taidejuttuja ja varsinkin heijastimien ja valojen avulla tehty teos sai hymyn huulille.

Oleskelu Montrealissa meni todella chillisti ja turreiltua tuli Nellin tenttiviikon ja omien mieltymysten takia yllättävän vähän. Mont Royal, Notre Dame ja vanha kaupunki tuli nähtyä samoin kuin kaksi Habsien lätkämatsia, mutta siinä se. Lisäksi näin pitkästä aikaa kahta hyvää frendiä Mannheim-ajalta.

Ruoka- ja juomapuolella meno olikin sitten paljon vilkkaampaa ja tässä lyhyesti oman kokemuksen ja paikallisten oppaiden ”parhaat” ruokapaikat, joista suurin osa löytyi kämpän läheltä Le Plateau -alueelta.

Poutine

Paikallinen erikoisuus poutine kuulostaa paperilla joltain, jota pitäisi välttää nälän uhallakin: ranskalaiset, joiden päälle isketään rusehtavaa kastiketta ja juustoa sekä vaihtelevia lisukkeita. Huolimatta yhdistelmän mielettömyydestä teoreettisella tasolla, minun on pakko myöntää, että kokonaisuus toimii. Lisäksi alun perin suurimmaksi miinukseksi kaavailemani ranskalaisten lötköytyminenkään ei ollutkaan niin suuri ongelma, sillä täytteet kaadetaan rapeiden ranskalaisten päälle juuri ennen tarjoilua.

Oma suositukseni poutinea Montrealissa etsiville ruuanystäville on Mange Moi sekä ruuan että ilmapiirin puolesta. Listalta löytyy noin 15 eri poutine-annosta noin 16$ hintaan. Annokset ovat todella maistuvia ja sen verran isoja, että kumpanakin käyntikertana päädyttiin jakamaan annos puoliksi. Palvelu on hyvää ja ulkoisen habituksen puolesta paikka muistuttaa vaihtoehtoista rokki- tai opiskelijabaaria. Myös taustamusiikki on raskaamman puoleista (Green Day, Muse).

Joka päivä on erilaisia juomatarjouksia (shotit 2$, viini 3$). Olutvalikoima ei ole laaja, mutta vaihtoehdot ovat hyviä (esim. Cheval Blanc Blanche). Ehdottomasti oma lemppari mahdolliseksi kantisruoka- ja tapaamispaikaksi. Pääasiassa paikallisia. Menu on ranskaksi, mutta asiointi toimi hyvin enkuksikin. Pöytiin tarjoilu ja maksun voi hoitaa kortilla.

Bagel

Toinen Montrealin alueelle tyypillinen ruoka on Montrealin bagelit, jotka valmistetaan aina puutulella ja käsin. Bagelit myös keitetään hunajalla makeutetussa vedessä ennen paistamista saaden aikaan muun muassa New Yorkin bageleita makeamman maun.

Oma lemppari bagel-leipomo St-Viateur löytyi poutine-ravintolan lailla La Plateaun alueelta. Pieni pariisilaistyylinen kahvila, joka tarjoilee nälkäisille paikan päällä järjettömän kokoisessa uunissa paistettuja todella herkullisia bageleita, joiden kylkeen voi valita salaatin tai keiton. Annokset on sopivan kokoisia ja palvelu hyvää. Paikan päältä saatavissa myös leivoksia ja muuta syötävää. Todella täyttä varsinkin viikonloppuisin ja jono ulos asti. Lähes pelkästään paikallisia ja pääasiointikielenä ranska, mutta englannin puhuminen ei ollut ongelma. Menu ranskaksi ja maksu käteisellä tiskille.

Savulihaa

Kuuluisaa savustettua lihaa jo pitkään antaumuksella tarjoilevan Schwartz'sin löysin Anthony Bourdain Layoveria katsellessa.  Menu on lyhyt ja juomia on tarjolla vain muutama, mutta savuslihaleipä + suolakurkku + ranskalaiset/ coleslaw toimivat ehdottomasti, ja jos paikallista frendiä on uskominen niin varsinkin krapulassa. Lihaleipä kaipasi omaan makuun hieman enemmän kosteutta, vaikka sisälle olinkin pyytänyt paikallista sinappia, mutta onneksi samaa tököttiä löytyi pöydästä. Itse sinapin maku on todella todella mieto eikä sitä oikein sinapiksi tunnistakaan varsinkin jos vertailukohtana on suomalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset sinapit, joten sitä voi huolella heittää ruuan sekaan isojakin määriä.

Paikkana Schwarz on koruton kuppila, joka varsinkin viikonloppuisin on aivan täynnä. Me päästiin klo 12 aikoihin suoraan istumaan, mutta puolen tunnin päästä siitä ulkona oli jo 6 hengen jono, sillä sisällä on kyökin ja pöytien lisäksi todella vähän tilaa aivan kuten monissa muissakin montealilaisissa pienemmissä ruokapaikoissa. Paljon paikallisia turistien ohella. Pöytiin tarjoilu, maksu vain käteisellä erilliseen maksutiskiin. Asiointi onnistuu hyvin enkuksi.

Eggs Benedict

L’Avenue du Plateau on ehdottomasti yksi parhaimmista ruokapaikoista, missä olen ikinä syönyt. Kyseessä on taiteellisesti sisustettu pieni brunssi- ja aamupalakahvila, jossa tarjoilun taso vaihtelee. Aika vahvasti tuli koko kokemuksesta mieleen Pariisin kuppilat: asenne, palvelu ja menu ranskalaista. Tarjoilijat puhuvat myös enkkua.

Ruoka on erittäin erittäin maukasta ja paikan eggs benedict -annokset ovat taivaallisen maun lisäksi kookkaita, ja niihin kuuluu ennen varsinaista ruokaa tarjottava hedelmälautanen. Pöytiintarjoilu ja maksaa voi kortilla. Paikka on varsinkin viikonloppuisin ihan täyttä ja jono voi olla ulkona parikymmentä metriäkin. Me käytiin lauantaina ja odoteltiin pöytää tuulikaapissa 20 minuuttia ja pois lähtiessä 10 ihmistä oli jonossa.

Meksikolaista

Kanukkien reissun lopuksi paikallinen frendi vei meidät Montrealin keskustassa lätkähallin läheisyydessä olevaan meksikolaiseen safkaamaan. Paikan nimenä on Carlos & Pepe’s ja se oli aiemmin kuuluisa sunnuntain 1$ taco ja 10$ bissekannu –häppäristä, joka on tosin nyttemin remontin myötä noussut 2$ taco & 12$ kannu -häppäriksi. ($ = kanadan dollari)

Meidän siellä käydessä paikka oli lähes tyhjä, mutta illemmalla ja varsinkin kesäsunnuntaisin Mont Royalilla olevien tam tamien jälkeen porukkaa saapuu tänne safkailemaan sankoin joukoin. Paikan valaistus on todella hämärä, sisustus meksikolaistyylinen ja soitettava musa ainakin käyntikerralla rokkia ja college poppunkkia. Toimii!

Safka oli myös hyvää ja pöytään tuotiin ilmaiseksi nachoja ja hetkeen parasta litkusalsaa mitä on tullut dippailtua. Näitä tuli lisää aina kun niitä pyysi. Tacot on hyvänkokoisia: kolme meistä (2 naista ja 1 mies) tuli täyteen 2-2,5 tacosta per lärvi ja viimeisellekin riitti 4 kappaletta. Tarjoilu pöytiin ja maksaa voi kortilla.

Ruokaa pimeässä

Meillä sattui tyttöystävän kanssa olemaan vuosipäivä just Montrealissa oleilun aikana ja päätettiin juhlistaa sitä O Noirissa, täysin pimeässä ravintolassa. Pöytä sinne kannattaa varata usein etukäteen netistä, sillä ruokailijoita riittää. Joka ilta on kaksi kattausta, joihin kumpaankin on 15 minuutin välein 45 minuutin ajan varauksia.

Paikan päällä takit ja laukut jätetään aulassa lukollisiin lokeroihin ja baaritiskiltä tilataan etukäteen ruuat ja juomat. Juomia saa toki lisää ruokailun aikana, mutta listan katsominen ei onnistu pimeässä uudestaan (voi olla että vievät siinä tapauksessa käymään aulassa), sillä saliin mennessä kaikkien elektronisten vempaimien ja valonlähteiden pitää olla kiinni ja sisällä on oikeasti täysin pimeää.

Tämän jälkeen tarjoilija johdattaa ruokailijat pilkkopimeän läpi oikeille paikoille (jonossa, peräkkäin ja kädet edessä olevan hartioilla). Jokainen sisällä oleva pöytä on seinän vieressä, jonka tarkoituksena on helpottaa seinän viereen tarkoituksellisesti sijoitettujen juomalasien löytämistä. Ruokailuvälineiden ja uusien juominen saaminen taas hoituu niin, että tarjoilija koskettaa esineellä ruokailijan seinästä ulommaista olkapäätä antamallaan asialla, josta ruokailijan toinen käsi löytää esineen helposti. Ruuan laittamisesta pöytään ilmoitetaan myös suullisesti ja tarjoilijaan saa kesken ruokailun yhteyden sanomalla tarjoilijan nimen. Ruokasalin akustiikan, ihmisten määrän ja pimeyden takia volyymi tosin saattaa nousta ja meille ainakin tuli mieleen, että pitääkö se nimi huutaa, koska möly oli sen verran iso.  Tällä kertaa pelkkä sanominen ainakin riitti ja tarjoilijan vastaus kuului jopa pelottavan läheltä.

Ruokailu täysin pimeässä oli ehdottomasti rahanarvoinen kokemus.  Saliin sisään mennessä oli pientä ahdistusta näön menetyksestä, joka pöytään istuessa kuitenkin hävisi.

Koko ruokailun aikana ei oikeasti hahmottanut mitään muuta kuin sylissä olevan valkoisen pöytäliinan liikuttamisen tai oman käden heiluttamiset max 30cm päässä omista kasvoista. Pöytää, ruokailuvälineitä ja pöytäseuralaista ei nähnyt vaikka kuinka yritti.

Mitä taas yhden aistin poistumisesta aiheutuvaan muiden aistien vahvistumiseen tulee niin paha sanoa. Kyllä maut tuntuivat maistuvan enemmän ja kokemus oli intensiivinen, mutta toisaalta se voi johtua myös siitä, että oma mieli odotti kyseistä reaktiota sekä siitä, että pimeässä juominen ja syöminen oli vain yksinkertaisesti hitaampaa. Lisäksi koska ei nähnyt mitään niin sitä pystyi keskittymään hetkeen ja kokemukseen helpommin, kun silmät eivät pyörineet päässä ja mikään ympärillä tapahtuva ei vienyt huomiota.

Ruuasta ja syömisestä sen verran, että ruoka oli ihan hyvää, vaikkei mitään ihmeellistä. Jälkkärit oli helppoja syödä, mutta lamb shank ja entrecote (valmiiksi paloiteltu) lisukkeineen oli aikalaista naruongintaa. Syöminen oli sitä, että yritti osua lautasella johonkin ja sen jälkeen toivoa, että sen pystyi yhdistämään johonkin toiseen ruokakokonaisuuden osaan ja lopulta saamaan kaikki vielä suuhun asti. Onnistumisprosentti oli aika vaihtelevaa ja kumpikaan meistä ei ole koskaan pitänyt päätä niin lähellä lautasta kuin nyt, sillä ruuan pysyminen haarukassa ei ollut mitenkään taattua varsinkaan vihannesten kanssa.

O Noir löytyy Montrealin lisäksi Torontosta ja sen tarjoilijat eivät ole sokeita kuten esimerkiksi Berliinin pimeässä ravintolassa. Heillä on myös pimeänäkölasit tai vastaavat helpottamassa liikkumista, joten vaikka ruokailijat eivät mitään näkisikään niin tarjoilijat näkevät, minkä takia mitään sopimatonta ei kannata pelipaikoilla yrittää. Se nähdään ja siitä seuraa porttikielto.

Olutta

Montrealiin matkaville ohrasuille voin lämpimästi suositella Dieu Du Cieliä. Hanasta löytyy 18 vaihtuvaa olutta, minkä lisäksi hämyisestä ja kotoisasta pubista saa useita pullo-oluita sekä ruokaa. Tänne on tultava uudestaan!

Ruokailusta ja juomisesta yleisesti vielä lopuksi sen verran, että menussa olevaan hintaan tulee 15% vero ja 15% tippi/ palvelumaksu. Ruokakaupassa prosessoituihin tuotteisiin taas tulee vero päälle kun taas raaka-aineisiin ei.

Knoppitieto: Montrealissa lähestulkoon jokaisesta ravintolasta ja kuppilasta löytyy taulutelkkarit, jotka ovat usein päällä koko ajan. Syynä telkkareiden paljouteen on muutama vuosi takaperin ollut Habsien pääseminen juuri ja juuri play-offseihin ja siellä odotettua parempi menestyminen. Flatscreenillä ja matsin näyttämisellä sai pelipäivinä ravintolan/ baarin ihan täyteen ja pelkästään yksi maanantai riitti kattamaan ostokulut.